Kesän loppu häämöttää, ja sehän sopii minulle. Monena vuonna olen alkanut elokuussa odottamaan tulevaa syksyä ja ilmojen viilentymistä aika malttamattomana. Raikas sää ja muuttuva luonto houkuttelee olemaan ulkona ja tässä tapauksessa odotukseen liittyy vielä uuden elämänvaiheen aloitus. Minulla on vielä yksi viikko kesätöitä jäljellä.
Tänä kesänä olen ollut flunssassa turhauttavan useasti. En tiedä, miksi olen onnistunut nappaamaan pienetkin kiertävät taudit, mutta on kyllä ärsyttänyt. Kesätyöni on niin fyysistä, että puolikuntoisena seuraukset voisi olla hankaliakin. Toki tuskin mitään työtä tulisi kipeänä tehdä. Jos on yrittäjä, saa asian miettiä ihan itse omalla vastuullaan.
Mutta koska en enää ole, on työurani ensimmäisen kerran poissaoloja kertynyt enemmän kuin kolme päivää, mikä on siis ennätykseni kertaluontoiselle sairaslomalle. Lisäksi lapsen päiväkodin aloitus toi mukanaan, kuten oletettiinkin, ensimmäisen räkätaudin ensimmäisten päivähoitoviikkojen aikana. Se on elämää se tällä hetkellä.
Pitkin kesää olen miettinyt epämukavien asioiden tekemistä ja miten helppoa tässä ajassa on olla tekemättä niitä. On hyvin helppoa valita liikkumistapa, joka ei aiheuta hengästymistä. On helppoa valita omat vapaa-ajanvieton tavat niin, että henkistä tai fyysistä ponnistelua ei juuri tarvitse tehdä. On helppoa olla aloittamatta harrastus tai menemättä johonkin sosiaaliseen tapahtumaan, ja jäädä aina kotiin. On järjettömän helppoa valita kymmenistä hyllymetreistä terveydelle huonoja ravitsemusvalintoja päivästä toiseen. Täysin epäpätevänä väitän, että iso siivu markkinataloudesta toimii niin, että meidän ei tarvitsisi kohdata hankalia asoita.
En usko, että kokoaikainen kärsimys ja äärirajoilla oleminen on kenellekään hyväksi. Nopeasti siinä polttaa itsensä loppuun ja mahdollisesti levittää muillekin huonoa oloaan. Mutta jos epämukavia asioita ei ikinä tee, ei sitten pysty kehittymäänkään tai muuttamaan mitään, vaikka ei olisikaan tyytyväinen senhetkiseen tilanteeseen.
Liikuntasuoritus voi aiheuttaa sairaalloisia muutoksia veriarvoissa ja sydämen toiminnassa harjoittelun hetkellä. Kuvittele, että istuisit paikallasi, ja verenpaineesi nousi yhtäkkiä kattoon ja sykkeesi nousisi lähelle maksimia. Olisitko huolissasi? Tietenkin. Olisiko siinä hetkessä epämukava olla? Varmasti. Ei liikuntasuorituksenkaan aikana tunnu joka hetki mukavalta, ja kehossa tapahtuu isoja mitattavia stressireaktioita. Olet suorituksen jälkeen väsynyt ja tarvitset lepoa. Epämukavan olon ja siitä palautumisen jälkeen olet kuitenkin entistä valmiimpi kohtaamaan vastaavan rasituksen uudestaan.
Voi olla työläs ajatus tehdä tavallisista ruoka-aineista ravitsemussuosituksia liippaavaa tai jopa niiden mukaista ruokaa. Aikaa menee varmaan enemmän kuin valmisruuan lämmittämisessä, isompi kuitupitoisuus saattaa sekoittaa vatsaa joksikin aikaa eikä kokkailun tulos aina ole satavarmasti hyvä. Harjoittelun myötä siinäkin kehittyy, ja ajan kuluessa myös olo virkistyy ja muuttuu todennäköisesti energisemmäksi.
Nukkumaanmenoajan lähestyessä on noin kaikkien suoratoistopalveluiden ja internetin verran houkutuksia jäädä nauttimaan “omasta ajasta” näin vanhempana tai jäädä ruudun äärelle ihan muuten vaan. Dopamiinipurskeet kyllä saa, mutta seuraavan päivän huono uni ja mahdollinen univelka on maksettava joskus.
Tänä kesänä olen vihdoin alkanut sisäistää ajatusta, jonka olen periaatteessa tiennyt jo kauan, mutta jota en ole oikeasti saanut käytäntöön. Se ajatus on:
Monet epämukavat asiat ovat aluksi haastavia mutta ne tuottavat hyvää oloa pitkällä tähtäimellä. Helpot ja mukavat asiat lyhyellä tähtäimellä ovat siinä hetkessä ihan kivoja, mutta pitkällä tähtäimellä ne eivät luo parempaa vireyttä, intoa ja hyvää oloa.
Tätä ohjenuoraa hyödynnän 80/20 periaatteella, koska äärimmäisyys on harvoin järkevää ja kohtuullisuudesta on lähes aina hyötyjä. Poikkeuksia siis on, tiedän.
Kuitenkin ajattelen, että mitä enemmän saan itseäni tekemään epämukavilta tuntuvia asioita, elinympäristöni laajenee niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Oikeastihan se epämukava asia voi olla minimaalisen pieni, silti se on suuri edistys aiempaan nähden. Taas ne isommat hankalat tilanteet voivat olla niitä, jotka muuttavat käsitystä itsestäsi. Vaikeaa oli, mutta tätäkin ainakin yritin tai jopa onnistuin.
Vaikka flunssassa oleminen onkin epämukavaa, toivoisin kuitenkin jatkossa pääseväni siinä suhteessa helpommalla.
