Oman alanvaihtoprosessini myötä olen saanut yllättävän paljon viestiä kollegoilta ja muutamilta opiskelijoilta. Olin haudutellut asioita päässäni niin kauan yksin, että oli todella hienoa saada vastakaikua moniin asioihin. Mietin tietysti paljon myös omia opintojani, opintoihin hakeutumista sekä sitä, miten opiskelu ei tuntunut loppuvan ammattikorkeakoulututkintoon vaan se on jatkunut joka vuosi. Minullakin oli jo opintojen aikana useampi koulutus mielessä ja suunnitelma, miten niitä suorittaisin. Maitlandin level 1 koulutukseenkin aloin heti säästämään ja kävin lantionpohjan peruskoulutuksen opintojen loppumetreillä.
Lähetin sähköpostitse muutamalle opiskelijalle ja yhdelle vuosi sitten valmistuneelle muutamia kysymyksiä opiskeluaikaan liittyen. Näin jälkikäteen minua olisi kiinnostanut vielä se jatkokouluttautumisen polku: Kuinka paljon täydentävistä kursseista ja opinnoista puhutaan ja niitä mietitään vielä koulunpenkillä ollessa? Se jää sitten johonkin toiseen kertaan, työelämässä alkumetreillä oleva fysioterapeutti tätä aihetta kuitenkin sivusi.
Miksi hait opiskelemaan juuri fysioterapiaa?
Neljästä vastaajasta kolme kertoi hakeneensa fysioterapeutin koulutukseen jonkun edeltävän liikunta- tai terveysalan tutkinnon kanssa ja yksi kertoi omaavansa liikunnallisen taustan joka ohjasi alalle. Fysioterapia nähtiin monipuolisena liikunta-alan ammattina, jossa olisi paljon mahdollisuuksia. Loukkaantumisten hoito, ihmiskehon toiminnan syvempi tuntemus sekä kivunhoito nousivat kiinnostaviksi aiheiksi vastaajilla.
Asiakkaiden hoitaminen aktiivisen liikkeen kautta ja erilaisilla harjoittelumenetelmillä nousi myös kiinnostavaksi teemaksi. Vastauksista tuli ilmi vilpitön auttamisen halu nimenomaan liikkeen avulla. Yksi vastaajista sivusi passiivisia hoitokeinoja.
“”…[halusin] tehdä töitä myös enemmän aktiivisesta näkökulmasta, koen ajoittain hieronnan “raskaaksi” sen passiivisesta hoitonäkökulmasta. Vaikka käsittelylle on paikkansa.”
“Minulle fysioterapia ei ollut ensimmäinen hakukohde, mutta tutkinto tukee nykyistä ammattiani ja otin paikan vastaan.”
“Halusin myös mahdollisuuden työllistyä enkä olla pakotettuna yrittäjyyteen niin kuin suurin osa hierojista/osteopaateista/naprapaateista ja useat liikunta alan tekijät ovat.”
Oliko sinulla jotain odotuksia opiskeluajasta?
Vastaajien odotukset opintoja kohtaan olivat hyvin vaihtelevia. Yksi vastaaja opiskeli monimuotona, ja hän koki opiskelun eroavan merkittävästi esimerkiksi yliopisto-opiskelusta.
“Opiskelen monimuotona ja luokallani ikähaitari on 19-50 välillä, joten odotin opiskelun olevan joustavaa. Ehkä olin tottunut yliopisto-opiskeluun ja sen itseohjautuvuuteen, joten olen kokenut ajoittain opiskelun ammattikorkeakoulussa melko holhoavaksi. Odotin myös enemmän yksilöllisyyttä liittyen opiskeluissa etenemiseen sekä hyväksilukuihin kunkin taustat huomioiden.”
Kaksi opiskelijaa kertoivat odottaneensa opintojen olevan haastavampia mitä ne sitten olivatkaan. Toinen heistä jännitti opiskelujen aloittamista aiemman ammatillisen taustansa eli koulutetun hierojan ammatin vuoksi. Hierojakoulussa hän oli törmännyt vanhentuneisiin käytäntöihin, joihin oltiin jämähdetty eikä niille kerrottu kunnollisia perusteita. Vastaaja kertoi törmänneensä fysioterapian koulutuksessa samaan.
“… joitakin asioita tehtiin tietyn manööverin mukaan koska noh niin oltiin tehty. Eikä silloin osannu kysellä ja kyseenalaistaa.”
Yhdellä vastaajalla oli hieman pessimistisemmät odotukset opinnoista.
“Minulla oli lähinnä negatiivisia odotuksia koulutukseen liittyen johtuen siitä että olin jo kuullut usealta kolleegalta koulutuksen tilanteen. Tiesin siis että koulutus on pahasti jäljessä. Positiivisena odotuksena minulla oli kuitenkin päästä keskustelemaan muiden samoista asioista kiinnostuneiden opiskelijoiden kanssa sekä jopa opettajien kanssa.”
“Odotin myös perusteluita miksi asioita tehdään kuten niitä tehdään.”
Mikä on ollut parasta fysioterapian opiskelussa?
Opiskeluaika on tietysti aina poikkeuksellista ja ikimuistoista aikaa. Isona tekijänä tässä vastaajilla oli opinnoissa luodut kontaktit ja ihmissuhteet. Samanhenkisten ihmisten tapaamisen myötä opiskelijat ovat voineet keskustella alasta painokkaasti ja osittain kehittämishaluisesti.
Myös syventyminen anatomiaan, biomekaniikkaan ja ihmisenkehon toimintaan on nähty opiskelun parhaina puolina. Yksi vastaajista kertoo ymmärryksen ihmiskehon kompleksisuudesta kasvaneen nimenomaan itsenäisen opiskelun kautta. Opiskelussa tulevat oivallukset on nähty palkitsevina. Ihmisen näkemisen kokonaisuutena ja yksilönä nähdään tärkeänä.
“Parasta opiskelussa on ollut yhden hyvin alasta kiinnostuneen opiskelijan tapaaminen sekä yhden jonka mielenkiinto on alkanut pikkuhiljaa heräämään ja näiden ihmisten kanssa käydyt keskustelut.”
“Oli myös huippua että koulussamme oli paneuduttu hyvinvointiteknologiaan ja pääsimme tutustumaan siihen, toki nyt sitä vasta osaisi perustellusti käyttää.”
Onko joku asia ollut pettymys opiskeluajassa?
Kysyin vastaajilta myös opiskelun negatiivisista puolista. Useampi vastaaja kertoi ihmetelleensä, miksi opinnoissa käytiin kursseja, joiden ei nähty olevan kovinkaan tärkeitä.
“… resursseja tuhlataan täysin turhiin kursseihin.”
“Välillä kummastutti myös mihin sitä aikaa käytetään opsissa, tiedän että esimerkiksi viestintä ja innovointi on tärkeää mutta tarvitseeko niitä niin monta noppaa…”
“Toki välillä kyseenalaistan osaa opiskeltavista asioista, esim. tarvitseeko fyte opiskelijan (tai kenenkään muunkaan) opiskella vyötärönympäryksen/BMi:n tms. mittausta?”
Lisäksi vastaajista kaksi koki, että fysioterapian opetuksen tieteellisyys ja akateemisuus oli puutteellista. Opetettujen aihealueiden painopisteistä mainittiin myös.
“Tästä esimerkkinä esseetöissä lähteitä ei todellisuudessa tarkastella ollenkaan ja tuloksena voi olla kirjoitettuna mitä vaan ja opettajat hyväksyvät nämä kunhan lähde on merkitty oikein ja näyttää hyvältä.”
“Olisin kaivannut lisää aikaa oikeasti suuriin kokonaisuuksiin ja siihen että asiat käytäisiin järkevässä vaiheessa suhteutettuna opintoihin. Esimerkiksi tule asiat sekä biomekaniikka ja kuormitusfysiologia käytiin aika alussa (jälkimmäinen vielä englanniksi), näistä aiheista olisi saanut enemmän irti jos ne olisi käyty myöhemmin opintojen aikana.”
Millä mielellä odotat tulevaan työelämään siirtymistä?
Vastaajien odotukset työelämästä vaihtelivat paljon. Yhdellä ei ollut mitään ajatuksia aiheesta, ja hän toivoi viimeisten harjoittelupaikkojen kirkastavan ajatusta suuntautumisesta. Toinen vastaaja odotti jo kovasti, että pääsisi työskentelemään itsenäisesti.
Kolmas koki tilanteen vaikeaksi:
“Koen olevani lähes valmis työelämään ft:ä, mutta tiedostan alan valtavat ongelmat, joten tuntemukseni ovat tällä hetkellä hyvin ristiriitaiset.”
Yksi vastaajista oli jo ollut työelämässä vuoden verran. Perinteisesti työelämään siirtyminen jännitti häntä paljon, mutta hän pääsi kiinni sijaisuuteen paikkaan, jossa oli ollut harjoittelussa ja asiat lähtivät hiljalleen rullaamaan. Ensimmäiset puoli vuotta asiakas koki tunteita, joihin varmaan aika moni vastavalmistunut fysioterapeutti voi samaistua.
“Tuntui että eihän sitä osaa mitään ja pitäisi aina olla vastaus takataskussa kun joku kysyy. Ja tuntui että niitä liikkeitä ja manöövereitä on oltava hirmunen nippu.”
Työssä oleva fysioterapeutti oli myös alkanut pohtimaan jatkosuunnitelmia.
“Onneksi monet puhuvat siitä että ei kaikkea voi vielä tietääkkään, mutta kyllä tässä stressaa hieman sitä mitä kursseja nyt pitäisi käydä yms, oma kokemukseni on tämä erityisesti tule puolelta.”
Tutulta kuulostaa.
