Kaupallinen yhteistyö TAMK
Kuukauden välein järjestettävät koulutuspäivät tuntuvat tulevan todella nopeasti, mutta koska asia on äärimmäisen mielenkiintoista, on se vain positiivinen yllätys. En ollut katsonut huhtikuun etäpäivien ohjelmaa ennen kuin päivää ennen ja orientoituminen alkoi sitten siitä. Ensimmäisenä päivänä oli paljon puhetta raskausajan liikunnasta sekä synnytyksen jälkeisestä kuntoutumisesta. Koko päivän teema oli raskaus monelta kantilta. Toisena päivänä jatkui viime kerralla aloitettu ulosteinkontinenssin käsittely ja koulutukseen kuuluvien kehittämistehtävien ideoita alettiin heitellä ilmoille.
Ensimmäisenä koulutuspäivänä aloitettiin ennakkotehtävänä olleen anatomian tehtävän purkamisesta, kun Maarit Keskinen kävi lantionalueen anatomiaa läpi. On varmasti olemassa anatomiaeksperttejä, joille asiat jäävät mieleen paremmin, mutta uskon, että kaikki meistä hyötyivät luennoista. Asioita tulee tarkastettua usein tilanteen vaatiessa vaikkapa asiakkaan tilannetta miettiessä. Hyvien materiaalien avulla kertaus on myöhemminkin helpompaa ja nopeampaa. Jos anatomisia seikkoja haluaa selvittää asiakkaalle yksinkertaistettuna, tulisi ne osata itsekin vastaavasti todella hyvin. Lisäksi Maaritin kanssa kahlasimme arpien käsittelyä ja paranemisprosessia.
Seuraavaksi Minna Törnävä aloitti raskausaiheen. Aiheena oli raskaana olevan ja synnyttäneen liikuntasuositukset ja vatsalihasten erkauma. Äitiysfysioterapia on nostanut päätään viime vuosina paljon, ja aiheesta on myös puhuttu ja tietoisuus on levinnyt. Se on mielestäni vain hyvä asia. Kääntöpuoli on kuitenkin, kuten Minna sanoi, erkauman medikalisointi. Kaikille raskaana oleville kehittyy erkaumaa eli diastaasia. Se on normaali ja fysiologinen ilmiö. Keho palautuu vatsanseinämän ja kehon muutoksista itsestään ainakin vuoden ajan synnytyksen jälkeen, ja vielä imetyksen lopettamisenkin jälkeen hormonitoiminta tasaantuu puolen vuoden ajan. Mielenkiintoisempaa on se, miten synnyttänyt pystyy liikkumaan, toimimaan arkiaskareissaan siinä hetkessä ja esimerkiksi vuoden päästä. Jos ongelmia ei ole, ei niitä kannata kehittääkään.
Iltapäivällä plastiikkakirurgi Minna Kääriäinen luennoi abdomionplastiasta eli diastaasin kirurgisesta hoidosta. Joskus eri tekijöistä johtuen vatsanseinämän faskia ei palaudu riittävästi, vaan se aiheuttaa ongelmia potilaalle. Tällöin, hyvin suunnitellun fysioterapeuttisen harjoittelun jälkeen, voidaan kirurgista hoitoa arvioida yhtenä hoitovaihtoehtona. Leikkauksen jälkeen on kuitenkin pitkä paranemisaika ja leikkaustekniikoissa voi olla isoja eroja, joten monet kivet tulee olla käännetty ennen sitä.
Viimeisenä luennoitsijana oli kätilö Raakel Viheroksa. Luennon aiheet olivat naisen kehon muutokset raskausaikana sekä itse synnytystapahtuma. Aiheet olivat hyvinkin uusia, koska fysioterapian alalla aiheita käsitellään lähinnä äitiysfysioterapian joissain koulutuksissa. Etenkin hormonaalisten tekijöiden muutokset olivat mielenkiintoisia, koska ne vaikuttavat myös palautumisaikaan mitä isoimmassa määrin. Fysiologiset muutokset täytyy tietää, jotta voi asettaa jonkinlaista aikataulua oikeisiin mittasuhteisiin ja ymmärtää, mikä on missäkin vaiheessa täysin normaali löydös. Myös kuormituksen lisäämisen portaat pitäisi suhteuttaa fysiologisiin muutoksiin äidin muiden terveystekijöiden lisäksi.
Seuraavana päivänä raskausaihe jatkui, kun kätilö Sari Räisänen luennoi välilihan suojelusta synnytyksestä ja välilihan repeämistä. Tämä on aihe, johon todennäköisesti paneudun jossain jatkotekstissä enemmän. Sulkijalihasten repeämien pitkäaikaisvaikutukset olivat todella merkittäviä ja riskit esimerkiksi ulosteinkontinenssin ilmenemiselle kasvoivat huomattavasti. Suomalaisten tekemä kehitystyö synnytyksessä käytettävässä välilihansuojelutekniikassa oli todella vaikuttavaa, ja myös Sari kertoi olleensa mukana kouluttamassa synnytyshenkilökuntaa ympäri maailman.
Päivän lopulla oli mukava kuulla osallistujien ideoita kehittämistehtäviin. Tehtävän taustalle tulee kirjallinen työ lähteineen, ja sen pohjalta laaditaan itse tuotos. Joillain se on video, blogiteksti, asiakasohje tai vaikkapa ohjattu liikuntaryhmä. Oma työni tulee olemaan lyhyt lantionpohjan itsetutkimisopas asiakkaalle muutamalla erilaisella tekniikalla. Siihen palaan sitten myöhemmin.
Seuraavat koulutuspäivät ovat toukokuussa, ja silloin puhutaan mm. lantionpohjan kiputiloista. Pakko sanoa jo tässä vaiheessa, että koulutuksen monipuolisuus on yllättänyt ainakin minut hyvin positiivisesti, ja nyt ollaan vasta alussa ja etänä. Syksyä kyllä odottelen innoilla, kun päästään toivottavasti käytännön asioihin käsiksi.
Tampereen korkeakouluyhteisön sote-alan täydennyskoulutus
Kuvat: unsplash.com
