Tein puoli vuotta osa-aikatöitä huoltamolla fysioterapeutin töiden lopettamisen jälkeen. En kuitenkaan jatkanut siellä kokoaikaisena kesätyöntekijänä, koska minulle 2-vuorotyö oli liian raskas yhtälö 6-7 aikaan heräävän taaperon kanssa. Itse työstä pidin paljon, mutta en ollut valmis maksamaan vaihtuvien vuorojen aiheuttamasta unihämmingistä niin kovaa hintaa.
Hain paikkaa porrassiivoojaksi alle kilometrin päässä olevaan firmaan ja pääsin kesäsiivoojaksi. Työn voi aloittaa mihin aikaan vaan aamulla, työn voi tehdä itsenäisesti ja se on säännöllistä arkityötä. Toisinsanoen täydellistä.
Vauva- ja taaperoaikana kotona ollessa on ihan normaali tilanne joutua keskeyttämään mikä tahansa käsillä oleva asia pikkuihmisen toilailujen takia. Usein, toistuvasti ja koko ajan. Huomio on periaatteessa koko ajan jakaantunut ja ison osan ajasta sen täytyy olla sataprosenttisesti siinä jälkikasvussa.
Juuri siksi nämä pari viikkoa uudessa työssä ovat tuntuneet aivan luksukselta. Työtehtävät voi hoitaa rauhassa ja huolella eikä kukaan keskeytä. Suorastaan nautin ikkunanpesuista ja porraskaiteiden välien pölyjen pyyhkimisestä: työn saa tehdä hyvin koska kukaan ei hoputa tai vaadi sillä hetkellä mitään muuta, fokus voi olla kokonaan kiinnittynyt etsimään tahroja porraskäytävien seinistä tai mistä tahansa muusta työnalla olevasta ja oman työn jäljen näkee heti.
Tuntuu kuin aivot lepäisivät suorittavassa työssä. Mentaalisten vaatimusten sijaan siivous on fyysistä työtä jossa saa olla koko ajan liikkeessä. Koko ajan tulee tulosta ja saa siirtyä seuraavaan tehtävään. Lasken huvikseni päivittäin, kuinka monet portaat olen päivän aikana kavunnut. Kassalla seisoskelu tai muu paikallaanolo kehitti ties mitä kolotuksia, mutta jatkuvassa liikkeessä oleminen ei aiheuta mitään ongelmia. Toki palautumisesta, levosta ja riittävästä syömisestä saa huolehtia eri tavalla, että sitä jaksaa.
Tämä on neljäs työpaikkani siivoojana. Ensimmäisen kerran olin porrassiivoojana muutaman kuukauden juuri ennen kun aloitin fysioterapiaopinnot. Olin itseasiassa mopin varressa erään mikkeliläisen kerrostalon kellaritiloissa, kun sain tekstiviestin hyväksymisestäni. Koulun alettua aloitin osa-aikaisena toimitilasiivoojana ja kesätyöläisenä isommassa firmassa parin vuoden ajan. Kolmas kerta oli koronakeväänä: koitin hillitä asiakasmäärien vähentymisestä aiheutuvaa stressiä tekemällä jotain ihan muuta. Olin sitten keikkalaisena porrassiivojana kuopiolaisessa yrityksessä omien töiden ohella parina päivänä viikossa. Rahallisesti siinä ei ollut mitään järkeä, koska tuntipalkkaani verotettiin ammatinharjoittajan tulojen mukaan. Halusin vain tehdä jotain.
On aika päivänselvää, että siivous on monella tavalla erittäin aliarvostettua työtä. Niin palkan suhteen kuin yhteiskunnallisesti. Onneksi on olemassa myös yrityksiä, jotka arvostavat työntekijää niin, että palkka voi olla jotain muuta kuin TES:in mukainen alimmillaan 10,56e. Jostain pitää kuitenkin aloittaa, ja nuorelle, työelämään vasta tutustuvalle siivous on hyvä paikka tottua osittain itsenäiseen työhön. Ei palkkakaan voi silloin olla päätähuimaava.
Kaikissa töissä on tylsiä hetkiä. Töihin mennään siksi, että siitä saa palkkaa, eikä siksi, että työnantaja olisi velvollinen järjestämään sirkushuveja. Välillä tympäisee tehdä toistavaa työtä, mutta sekin kuuluu asiaan. Ajattelen, että nykyajan dopamiini- ja ärsyketulvassa on aivoille vain lomaa tylsistyä ja tehdä jotain fyysistä pitkäjänteisesti.
Siivous on minusta palkitsevaa, koska sillä luo viihtyisyyttä toisille. Pesen alkuviikon aikana taloyhtiöiden saunoja viikonlopun saunavuorojen jälkeen. Tykkään ajatuksesta, että asukkaiden on mukava tulla nollaamaan viikko omalle saunavuorolleen, joka on niin siisti ja hyvin pesty kuin mahdollista. Itse ainakin arvostaisin sitä suuresti.
Todellisuudessahan siivoojan työ on sellaista, että kun se on tehty hyvin, sitä ei monesti edes huomata. Mutta kun joku työ on jäänyt tekemättä, palaute on usein välitön. Pätee varmasti moneen muuhunkin työhön.
Ensi kesänä minulla on edessä ensimmäiset palkalliset harjoittelut ja oman alan haalarihommat kesätyöläisenä. Sitä suuremmalla syyllä tänä kesänä on aikaa nauttia kun saa tehdä jotain, minkä osaan, keskittyä vain tekemiseen ja lähteä työpäivän päätteeksi hyvillä mielin kotiin.
