Ulkoilutin koiriani ja aloin miettimään, miksi edelleen kirjoitan blogia. En tee tällä mitään kaupallista yhteistyötä, pois lukien yksi koulutus mistä sain pienen alennuksen, kun kirjoitin koulutuksesta. Ja sekin koulutus jäi kesken. Ei siis mikään rahasampo.
Kun aloitin vuonna 2017, blogin tulokulma oli erilainen kuin nykyään. Toki olin silloin aloittelemassa ammatinharjoittamista Mehiläisessä ja elämäntilanne oli eri. Vajaa neljä vuotta blogi oli todella tunkkaisella alustalla, kunnes siskoni teki minulle ensimmäisen version uusista sivuista ja auttoi uuden blogialustan käyttämisessä.
Olen pitkään miettinyt pitäisikö kaiken tuottamani sisällön olla enemmän ammattimaista. Siis sellaista hardcoren tiedemuijan tekstiä. Mielestäni tiede ja tieto on ylipäätään kiinnostavimpia asioita mitä on, ja arvostan äärimmäisen paljon rautaisia osaajia ihan miltä alalta vaan, jotka tuntuvat tietävän omasta aiheestaan kaiken ja pystyvät perustelemaan tekemisiään tutkittuun tietoon perustuen. Toivottavasti olen vielä joku päivä tuo HC tiedemuija!
On kuitenkin monia syitä, miksi tämä alusta on muovautunut tällaiseksi. Isoimpia syitä on se, että en ole ollut valmis näkemään joka kerta niin paljon vaivaa sen eteen, että voin julkaista kirjoittamaani tekstiä. Asiapohjaisen tekstin kirjoittamiseen kuluu paljon aikaa, koska haluan, että kirjoittamani myös perustuu johonkin. Se tarkoittaa, että etsin tietokannoista aihetta lähelle liippaavia tutkimuksia tai koitan löytää ammattikirjoista sopivia pätkiä. Ennen tuohon pisteeseen pääsyä se on vaatinut inspiraation aiheeseen liittyen ja tunteen, että aiheesta on jotain sanottavaa ja siitä haluaa myös itse tietää enemmän. Tämä kaikki tapahtuu ajalla, josta en laskuta ketään eli teen työhön liittyviä asioita vapaa-ajalla. Aiheen pitää siis oikeasti kiinnostaa itseäni.
Kirjoittamisen myötä myös opin itse eri aiheista uutta ja jäsentelen ajatuksia. Olen aina ajatellut, että kirjoitan asiakkaille, tai ainakin sellaisille, jotka eivät ole alalla. Silloin kielen pitäisi olla sellaista, että monimutkaisemmatkin asiat on selitetty yksinkertaisesti. Ja se on monesti kaikista vaikeinta.
Isona syynä on osittain jo edellä sivuttu asia: haluan kuitenkin julkaista omia kirjoituksiani. En ole missään mielessä taiteellisella tavalla luova, mutta kirjoittaminen on ollut jotain, mikä on tuntunut alakoulusta lähtien helpolta ja mielekkäältä. Kun tulee tunne, että kirjoittaminen sujuu, soljuu ja pääsen olemaan hieman nokkelakin, ollaan varmaan aika lähellä flow-tilaa. Pääsen sellaiseen harvoin muuten kuin liikunnan aikana tai töissä, ja aina ei voi tehdä jotain fyysistä. Tai olla töissä.
Pidän kielestä, sanoista, tekstistä ja tarinoista. Luen vapaa-ajallani päivittäin lehtiä ja kirjoja ja kuuntelen aina koirien kanssa lenkkeillessä äänikirjaa. Uskon, että niin lukeminen kuin kirjoittaminen voi vaikuttaa positiivisesti myös ihmisten kohtaamiseen, kommunikointiin ja empatiakykyyn. Introvertille kirjoittaminen on muuten loistava itsensä ilmaisun muoto: kirjoita keskenäsi asioita kahlaten, tuuttaa teksti pihalle ja se on siinä. Lukijan reaktiot jäävät näyttöjen taakse, mutta sait silti tuotua asiasi esille.
Yksi iso syy on (hapuilevat) markkinointipyrkimykset. Aloitin blogin kun olin ollut palkkatöissä vuoden ja olin aloittamassa uutena ammatinharjoittajana kaupungissa, josta en juuri tuntenut ihmisiä. Puskaradion käynnistyminen vaatii asiakkaita, ja jos kukaan ei tiedä kuka olet, ei töitä ole. Ajattelin, että blogin kautta voisin tuoda ilmi ajatuksiani ja levittää tietoa aiheista, jotka minusta kaipasivat enemmän möyhentämistä. Töissä ollessa tietyt teemat ja myytit nousevat pintaan ihan viikoittain. Koska meille kaikille voi olla vaikeaa esittää lisäkysymyksiä erinäisissä terveydenhuollon vastaanottotilanteissa, voi jollekin asia upota paremmin omassa rauhassa siitä lukemalla. Ja uskon, että monelle se on niin. Blogia luetaan useampi sata kertaa joka kuukausi, ja monta vuotta vanhoja tekstejä luetaan päivittäin.
Kuusi vuotta sitten some ei ollut vielä niin tärkeä osa ihan kaiken markkinointia, tai ylipäätään kaikkea, mitä se on nyt. Lykkäsin työtilin perustamista Instagramiin ihan tähän kuukauteen asti muutamista eri syistä. Sain kuitenkin tuotettua sisältöä blogin kautta, ja kirjoitan mieluummin yli 600 sanaa kuin alle 300 merkkiä kerrallaan. Nyt kun olen palaamassa äitiyslomalta takaisin osa-aikaisiin töihin, tarvitsen enemmän tapoja markkinointiin ja siihen Instagram on hyvä. Blogiteksti on kuitenkin hieman erilainen ja hitaampi konsepti kuin tämän ajan kaikella tapaa kiihtyvä, lyhytaikainen sisältömassa (joka uppoaa itseenikin), ja feed on monille selvästi helpompi omaksua ja lähestyä asioita. Molempi parempi.
Joten vaikka en tuotakaan aukottomasti kokonaistutkimusnäyttöön perustuvaa sisältöä, on tällä blogilla silti paikkansa omassa tekemisessäni. Kuntoutus vaikuttaa koko elämään ja kaikkiin terveyden osa-alueisiin. Niitä kaikkia osa-alueita tulee myös jatkossa näkymään täällä. Ei kuitenkaan täydellisesti muotoiltuna tai tiukasti tiettyä ennakkosuunnitelmaa noudattaen.
Vaan vähän rönsyillen.
