Marraskuisena keskiviikkoaamuna Savonian Kampussydämeen oli saapunut Urapolkuja-tapahtuma. Tapahtuma oli osa Rakennuslehden, RIA:n ja RKL:n järjestämää oppilaitoskiertuetta, jonka tavoitteena oli avata rakennusalan mahdollisuuksia opiskelijoille. Aamupäivän ohjelmassa oli eri yritysten ja yhdistysten noin vartin mittaisia esityksiä ja ständejä, jossa kävi välillä kovakin ruuhka. Aamupäivän juontajana toimi Sanoma tekniikkajulkaisut oy:n toimitusjohtaja Teemu Vehmaskoski.
Ensimmäisen korkeakoulututkintoni aikana työelämään siirtyminen oli lievästi sanottuna utopistinen ajatus, eikä työpaikkojen ja -tehtävien eri mahdollisuudet meinanneet avautua minulle ollenkaan. Lisäksi taisin olla varma jo opintojen ensi kuukausina, että työnhaku on maailman vaikein ja mystisin asia.
Monella opiskelijalla ei ole juurikaan kokemusta työelämästä pois lukien lyhyet kausityöt. Kaikki mahdolliset tarinat töissä olevilta ovatkin äärimmäisen tärkeitä, jotta sitä omaa paikkaa voi ja uskaltaa alkaa hahmottaa. Tuokin pystyi siihen, miksi en minäkin?
Tapahtumaa järjestämässä olleet kaksi yhdistystä, Rakennusmestarit ja -insinöörit RKL ry ja Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA ry pitivät omat esityksensä. Essi Pirttioja edusti RKL:llää ja Hung Pham RIA:a. Esityksistä jäi mieleen vilpitön halu tukea opiskelijoita kaikin mahdollisin tavoin, ainakin tapahtumia olisi enemmän kuin varmaan kenenkään kalenteri antaisi myöten.
Yhdistysten aktiivinen toiminta on tullut itselleni uutena asiana ja mahdollisuutena opintojen aikana. Aikaisemmassa ammatissani en ollut osa mitään aktiivista yhteisöä tai yhdistystä enkä osannut hakeutua erilaisiin tapahtumiin. Nyt niiden läsnäoloa ei voi olla huomaamatta ja voi vain toivoa, että mahdollisimman moni lähtisi eri tapahtumiin mukaan.
Infra-alalta esittäytymässä oli kaksi yritystä, GRK ja Peab. Aion suunnata opintoni infraan, joten esittelyt olivat ihan paikallaan antamaan tietoa alan mahdollisuuksista. Jari Tynin ja Timo Kääriäisen esittelemä Peab on niin suuri yritys, että työnkuvia oli loputtomalta tuntuva määrä. GRK on pienempi, mutta voimakkaasti kasvava toimija. Päällimmäisenä GRK:sta tai mieleen ehdottomasti heidän yrittäjähenkisyytensä. Päällikön tittelillä kulkenut Mikko Härkin kertoi, että heillä työntekijät eivät vain ”käy töissä”, vaan työmoraali on toisenlaista. Jos työt halutaan tehdä juuri niin hyvin, kuin itselle tekisi, kuulostaa se hyvinkin houkuttelevalta juuri yrittäjätaustaa omaavalle.
Anniina Kaatrasalo ja Ari Mustonen olivat edustamassa Sitowisea. Kyseessä on ilmeisen monipuolinen yritys, jossa on osaamista mm. kiinteistöihin, rakennuksiin, infraan ja digitaalisiin ratkaisuihin. Anniina kuvaili, miten suunnittelijan työnkuvassa korostuu myös kirjalliset työt ja raportoinnin osuus ja erilaisia työtehtäviä oli ollut mahdollista kokeilla laaja-alaisesti yrityksen sisällä. Oli myös mielenkiintoista kuulla, miten eri projektien laajuudet erosivat ja yhtä aikaa oli seitsemän eri projektia meneillään.
Ramboll Finlandilta esityksen pitivät Katriina Kukkonen sekä Juuso Parkkinen. He kuvailivat Rambollia tämän hetken johtavaksi suunnitteluyritykseksi, joka kokonsa puolesta vastaa myös noin sadan opiskelijan harjoitteluista. Erikseen mainittiin mahdollisuus ja toive siitä, että harjoittelun jälkeen opiskelija voisi jatkaa osa-aikatyössä ja yhteisenä tahtotilana olisi saada harjoitteluita Rambollille tehnyt opiskelija opinnäytetyöyhteistyöhön ja lopulta töihin. Juuso Parkkinen kertoi lisäksi oman urapolkunsa, joka oli sisältänyt useampia eri työpaikkoja ja -harjoitteluita ennen Rambollille tulemista.
A-Insinööreiltä oli isompi edustus, kun lavalla oli Juha Vesterinen, Johanna Torvinen, Jari Jäntti ja Sampsa Aronen. He kertoivat, että yrityksellä on 2. paras maine Suomen rakennus- ja suunnittelualan yrityksistä, ja että se on tekniikan alan 4. ihanteellisin työnantaja. Tuollaiset maininnat eivät synny tyhjästä, joten monen asian on täytynyt toimia oikein jo pitempään. Jostain syystä esityksestä jäi mieleen myös yhteiset aamupalat yrityksessä sekä työsuhdepyörän mahdollisuus.
Swecolta paikalla oli Petri Kaikkonen ja Atte Tyynelä. Toimialoja ja osaamista oli useilla eri aloilla, ja heidän kädenjälkensä näkyy myös Kuopion katukuvassa: yritys on ollut mukana taidelukio Lumitin, Kuopion Portin ja Savilahden kampuksen rakennusprojekteissa. Swecolla oli käytössä eräänlainen urakenttä, joka havainnollisti, että läheskään aina urakehityksen ei tarvitse olla suoraviivaista tai eteenpäin menevää, vaan liike voi olla myös sivuttaista ja tehtävien kenttä on isossa yrityksessä hyvin laaja.
Aluepäällikkönä tällä hetkellä toimiva Petri Kaikkonen kuvaili, miten kaikesta aiemmasta työkokemuksesta on ollut hänelle hyötyä. Pieneltäkin tuntuvat tehtävät ja huomaamattomat kokemukset ja opit jäävät aina mieleen, ja niitä voi hyödyntää jatkossa yllättävän vaativissakin tehtävissä.
Olin jokseenkin skeptinen sen suhteen, kuinka toiveikkaita yritysten näköalat olisivat tällä hetkellä. Mutta vielä mitä, esittelijät olivat toiveikkaita eikä matalista suhdannenäkymistä ollut tarpeen muistutella. Työharjoittelupaikkoja kannustettiin hakemaan hyvissä ajoin jokaisessa yrityksessä.
Päivä oli niin antoisa kuin olin kuvitellutkin. Esitykset olivat sopivan lyhyitä, informaatiota oli riittävästi ja työelämässä olevien rakennusalalla toimivien henkilöiden urakehityksestä oli todella mielenkiintoista kuulla. Monesta yrityksestä heijastui se, että työntekijöiden eteen pyrittiin tekemään paljon, jotta itse työ onnistuisi mahdollisimman hyvin: mahdollisuuksia haluttiin antaa, vaihtoehtoja oli paljon ja erilaisiin kokeiluihin kannustettiin.
Ehkä se harjoittelupaikan saaminenkaan ei ole niin utopistista.
