Vulvodynia ja synnytys I

Aiemmissa vulvodyniaa käsittelevissä teksteissä on käsitelty eri vulvodyniatyyppejä sekä hoitomahdollisuuksia. Tässä tekstissä käydään läpi vulvodyniaa ja synnytystä. Jos Googlesta hakee suomen kielellä kirjoituksia vulvodyniasta ja synnytyksestä, tulee tulokseksi yksi opinnäytetyö ja joitain keskusteluita aiheesta.

Vuonna 2018 julkaistun kanadalaisen tutkimuksen mukaan (Smith et al. 2018) vulvodynian vaikutusta synnytyksiin on tutkittu varsin vähän. Vulvodyniaa sairastavien erityistarpeet on tiedostettu, mutta vasta viime vuosina on alettu tekemään hoitosuosituksia aiheesta. Joidenkin tutkimuksien mukaan synnytyksen jälkeisten (postpartum) kipuoireiden riski on korkeampi vulvodyniaa sairastavilla ja naisilla, joilla on kosketuksesta provosoituva kipuoire (vestibulonia), on suurempi todennäköisyys päätyä keisarinleikkaukseen. Vaikuttaa siltä, että vulvodyniaa sairastavilla on todennäköisemmin ahdistusta ja pelkoa liittyen raskauteen ja synnytykseen sekä he ovat tyytymättömämpiä saamaansa hoitoon.

Vulvodyniaa sairastavien naisten on yhtä todennäköistä tulla raskaaksi kuin terveiden verrokkien, koska vulvodynia ei vaikuta hedelmällisyyteen itsessään. Kipuoireet voivat kuitenkin vähentää yhdyntäkertoja, ja etenkin vulvodyniapotilailla, joiden kipu on luonteeltaan jatkuvaa, voi olla hankalampaa tulla raskaaksi kuin niillä potilailla, joiden kipuoireet ovat ajoittaisia. Vulvodyniaa sairastavien raskauden lopputulos (pregnancy outcome) ei vaikuta eroavan ei-sairastavien raskauksista, kun tarkastellaan esim. elävänä syntyneiden lasten määrää. Sen sijaan keisarinleikkaukset ovat vulvodyniaa sairastavilla yleisempiä. (Nguyen 2012.)

On viitteitä siitä, että niillä vulvodyniapotilailla, jotka synnyttävät alateitse, voi olla useammin postpartum-kipuoireita kuin terveillä verrokeilla. Etenkin episiotomia ja repeämät synnytyksessä altistivat sille, että kipuja oli useammin vielä kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen. Tässä tutkimuksessa todettiin kuitenkin, että tutkimuksen rajoitteina oli se, että raskaudenaikaisia kipuoireita ei pystytty selvittämään. Saattoi siis olla, että kipuoireet pysyivät vulvodyniaa sairastavalla itse asiassa ennallaan eivätkä voimistuneet. (Nguyen 2012.)

Vulvodyniaa sairastavilla voi herätä toive siitä, että synnytys saattaisi ikään kuin parantaa oireet tai ainakin lievittää niitä. Toisaalta joillain odottajilla kipuoireet voivat pahentua raskausaikana, ja tämä voi lisätä ahdistusta entisestään. Aiheuttaisiko raskausaika ja synnytys takapakkia oireistoon? Erityisen haastava tilanne voi olla silloin, jos sopiva kipulääkitys tai muu hoitokeino on vihdoin löytynyt, mutta se täytyy lopettaa raskaustoivetta ajatellen. Hyvä synnytyssuunnitelman laatiminen on vulvodyniaa sairastaville odottajille tärkeää. (Johnson et al. 2015.)

Kun tutkitaan kipua, on tutkimukset lähes poikkeuksetta laadullisia kivun luonteen vuoksi. Kivun voimakkuutta ei voi numeroida (tai voi, mutta se ei oikein kerro mitään) ja tutkimukset tarkastelevat ennemmin ilmiöitä. Siksi yleistyksien tekeminen näiden pieniotoksisten tutkimuksen tuloksista on harhaanjohtavaa. On tärkeä ymmärtää, että on inhimillistä etsiä faktoja jo olemassa olevien oletusten tukemiseksi ja jos jotain pelkää, saattaa mieleen jäädä kaikumaan yksittäiset lauseet. Kliinistä kokemusta ei voi asettaa taulukoihin, mutta silläkin on iso merkitys vaikkapa fysioterapian toteuttamiselle.

Vulvodynian yksi hoitomuoto on desensitisaatio, eli eräänlainen kudoksen totuttaminen kosketukselle tai venytykselle. Joillekin alatiesynnyttäminen on toiminut todellakin vulvodyniaoireita lievittäneenä elämäntapahtumana, ja yksi selitys sille voi olla juurikin tuo desensitisaatio. Toinen selittävä tekijä voi olla raskausaikana ja alatiesynnytyksessä tapahtuva lantionpohjan lihasten ja muiden kudosten löystyminen ja näin kipujen lievittyminen. Krooninen lantionpohjan ylijännitys on tyypillistä vulvodynialle, ja reippaampi venytys voi toimia lihasten kaipaamana rentouttajana. Toki lihasten aktivaatiota tulee harjoittaa synnytyksen jälkeen muiden ongelmien ennaltaehkäisemiseksi, mutta joillain se kaikista kovin kireys jää taakse. Lisäksi alatiesynnytys voi parantaa minäpystyvyyttä: kun huomaa, että selviääkin peloistaan ja kivuistaan huolimatta, voi se toimia voimavaroja lisäävänä tekijänä ja auttaa selviämään oireiden kanssa jatkossa. Lisäksi jatkossa gynekologiset tutkimukset voivat olla vähemmän kivuliaita lihasten löystymisen takia, ja se voi lisätä vauhtia positiiviseen oravanpyörään ja minäpystyvyyden kehittymiseen.

Seuraavassa osassa käsitellään hoitohenkilökunnan kokemuksia vulvodyniapotilaiden synnytyksistä sekä tarkastellaan synnyttäjien psykososiaalisen tuen tarvetta.

Kuva: Unsplash

Jaa tämä julkaisu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp

Lue myös:

Kun synnytys lähenee, on tyypillistä kaivaa lähestyvästä tapahtumasta tietoa ja muiden kokemuksia. Synnytykseen valmistautumista suositellaankin, ja etenkin vulvodyniaa sairastaville se olisi hyödyllistä. Vulvan kiputiloista kärsivillä...

Vulvodynian vaikutukset elämänlaatuun ovat moninaiset. Edellisessä itsehoitokeinoja käsittelevässä tekstissä en maininnut psykoterapeuttisia tai seksuaaliterapeuttisia hoitokeinoja. Psykologisia hoitokeinoja kannustetaan pitämään mukana vulvodynian hoitamisessa muiden hoitokeinojen lisäksi....

Jos vulvodynia on todettu lääkärin toimesta, voi saada lähetteen lantionpohjan fysioterapiaan. Lantionpohjan fysioterapeutti ohjaa omahoitokeinoja, joihin motivoituminen on tietysti asiakkaasta riippuvaista. Rauhallinen ja motivoiva ohjaaminen...

Tämä blogi oli ennen osoitteessa kerttuikavalko.com.

Ajatuksia työstä, opiskelusta, alanvaihdosta ja harrastuksista.

Kerttu Heinikoski

Blogia kirjoittaa 7 vuotta fysioterapeuttina toiminut ja nyt alaa vaihtava 30-vuotias nainen Pohjois-Savosta. Aloitin rakennustekniikan opinnot Savoniassa syksyllä -23.