Vuoden 2023 kirjat

Aloitin tänä vuonna haasteen lukea mahdollisimman paljon klassikkokirjoja. Löysin jostain netin syövereistä noin kymmenen vuotta sitten Keskisuomalaisessa julkaistun sadan kirjan listan, (linkki Jyväskylän lyseon sivuille t. entinen lyseolainen) jonka jokaisen tulisi lukea. Listalla on yksittäisiä kirjoja sekä kirjasarjoja, kuten Harry Potterit. Aloitin ruksaamalla ne kahdeksan, jotka olin jo lukenut.

Vuoden jälkeen olen lukenut tai kuunnellut listalta 17 kirjaa ja Tuntematon sotilas on kohta puolillaan kuuntelussa. Kirjasarjoja en ole lukenut tai kuunnellut, useampia kirjoja tai kirjasarjoja luen sitten muutaman vuoden päästä lapseni kanssa. Kesällä aloitin Tolstoin Sodan ja rauhan, mutta se oli pakko jättää kesken. Miten paljon ranskan kieltä voi venäläisessä kirjassa olla?

Klassikkokirjat kiehtovat minua siksi, koska ne on parhaimmillaan vetäneet lukijoita puoleensa jo satojen vuosien ajan. On todella hauska miettiä, mitä vuonna 1880 lukija on ajatellut Jules Vernen kahdeksan vuotta aiemmin kirjoitetusta maailmanympäriseikkailusta, tai miten Anne Frankin päiväkirja on liikuttanut ja motivoinut varmasti miljoonia ihmisiä. Jokin niissä kirjoissa on, kun ne eivät hiivu pois. Minä haluan tietää, mitä!

Toiseksi tämä on myös yhden naisen kapinani lukemisen vähentymiselle ja kannustus itselleni, että ohjaan myös lastani tarinoiden lukemiseen ja kuuntelemiseen. Kirjojen avulla mielikuvitus on ihan eri tavalla työssä kuin elokuvissa ja lukeminen toimii myös hyvänä rauhoittumiskeinona.

Hyvin usein jään kirjan loputtua miettimään, miten kirjoittajalla on voinut olla niin uskomaton kerronnan taito ja mielikuvitus, että juonikuviot on piirtyneet sellaisiksi. Monistakaan kirjoista minulla ei ole sen suurempaa sanottavaa tai analyysia. Kirjoja voi lukea ihan lukemisen ilosta ja pitää niistä tai ei. Joitain kirjoja olen lukenut tai kuunnellut loppuun ihan vain, että saisin siirryttyä seuraavaan. Harvoin lopetan kirjaa kesken, mutta esimerkiksi Olemisen sietämättömän keveyden kanssa pidin useamman kuukauden tauon koska kirja oli niin rasittava.

Havukka-ahon ajattelijassa olen päässyt noin kolmannekseen, mutta kirja on niin hidastempoinen ja pohdiskeleva, että sitä varten täytyy olla oikea mielentila. Muuten ajatukset harhailevat hyvin kauas Konsta Pylkkäsen puskafilosofisista ajatuksista.

Kirjojen valitsemista on ohjannut toistaiseksi se mitä e-kirjapalvelusta on löytynyt. Sovelluksen kautta lukeminen on kätevää siksi, että taustatilan voi laittaa mustaksi ja teksti näkyy valkoisella, joten valoa ei tarvitse. Lisäksi vältyn kirjojen myöhästymismaksuilta. Toki maksan kuukausimaksua sovelluksesta, joten ei tämäkään harrastus ilmainen ole.

Sitten taas toisaalta, kirjailijat tekevät niin mielettömiä työmääriä kirjojensa eteen ja saavat aivan mitättömiä korvauksia, että mielellään kuukausimaksua maksankin. Toki olen ymmärtänyt, että kirjailijalle menee e-kirjapalveluista häviävän pieniä summia. Koita tässä sitten tehdä oikein.  

En ole päässyt juttelemaan kirjoista oikein kenenkään kanssa. En ole ihan kartalla, lukevatko ystäväni ja lähipiirini kuinka paljon. Paitsi äitini, joka on lukenut lähes kaiken tuolta klassikkolistalta.

Tässä kronologisesti vuoden 2023 luetut ja kuunnellut kirjat:

 

Aivokirurgin muistelmat- Juha Hernesniemi
Todella inspiroiva elämäkerta. Tästä sain intoa lukea ammattikorkeakoulun pääsykokeita varten luonnontieteitä. Jäi pitkäksi aikaa päähän pyörimään.

Rikos ja rangaistus – Fjodor Dostojevski
Pitkähkö mutta mielenkiintoinen kirja. Kieli oli aika erilaista mitä nykykirjoissa mutta ei liian vaikeasti luettavaa.

Emma – Jane Austen
Pirteä kirja ajalta, jolloin nuoren naisen tärkein tehtävä on päästä naimisiin.

Vakooja ja petturi – Ben MacIntyre
Huikea tositarina Neuvostoliiton vakoojasta.

Dorian Grayn muotokuva – Oscar Wilde
Yksi lempikirjoistani tältä vuodelta. Lukija oli myös todella hyvä.

Kärpästen herra – William Golding
Synkkä tarina, välillä piti vähän skarpata, että sain jatkettua.

Vuonna 1984 – George Orwell
En tiennyt aiemmin mitä ”orwellilainen” tarkoittaa. Kirja oli hätkähdyttävä (kyllä, muu sana ei sovi) ja herätteli ajatuksia. Tuli monta ahaa-elämystä ja vaikutti pitkään.

Pikku naisia – Louisa May Alcott
Sopivan kepeä ja klassikko ihan syystä.

Eläinten vallankumous – George Orwell
Hyvin samantyyppinen mitä aiempi Orwellin kirja, ehkä jopa parempi!

Juoksuhaudantie – Kari Hotakainen
En olisi lukenut ilman listalla oloa. Piti tässäkin skarpata, osittain ahdistava kuvaus.

Ylpeys ja ennakkoluulo – Jane Austen
Aivan ihana. I h a n a.

Olemisen sietämätön keveys – Milan Kundera
Rasittava. Hahmot ärsyttäviä, mieshahmo sikamainen ja naiset käyttötavaraa.

Sivullinen – Albert Camus
Ehkä jotain kertoo se, että en muista kirjasta oikein mitään.

Da Vinci – koodi – Dan Brown
Kuuntelin tämän porrassiivousta tehdessä kesällä. Pidin paljon, imaisi mukaansa. Elokuva on surkea esitys kirjasta ja Sophie Neveun hahmo on painettu täysin statistiksi.

Yksi elämä, yksi planeetta- David Attenborough
Pientä häpeää ihmiskunnan puolesta.

Maailman ympäri 80 päivässä – Jules Verne
Oikea seikkailutarina. Passepartout’in hahmo on samankaltainen kuin Kaptah Sinuhessa, höpsö ja sekoileva siipimies. Tämäkin meni kuunneltuna saunoja pestessä.

Päiväkirja – Anne Frank
Itku tuli.

Häräntappoase – Anna-Leena Härkönen
Tämä olisi ollut varmasti todella toimiva teini-ikäisenä, jostain syystä jäi lukematta. Nytkin ihan ok mutta ei mikään lempikirja.

Rósa & Björk – Satu Rämö
Kuuntelin Hildurin viime vuonna ja päätin tarttua tähänkin. Menee myös sarjaan ihan ok, joku tarinan kerronnassa hiertää eikä tunnu luontevalta.

Miehet jotka vihaavat naisia – Stieg Larsson
Kari Ketosen lukemana ihan huippu. En ole saanut aloitettua toista osaa, Lisbethin kohtalo alkaa olla niin karu ja graafinen, että viivyttelen.

Minne virta kuljettaa – Shelley Read
Vahva naishahmo, selviytymistarina ja kertomus yhdenlaisesta äitiydestä.

Tomun ja tuulen maa – Kristin Hannah
Rankka tarina. Taas vahva naishahmo ja kertomus äitiydestä. Minulla on genreni.

Mäeltä näkyy toinen mäki – Laila Hirvisaari
Sadan kirjan listalla oli Hylätyt talot autiot pihat ja tämä on kirjasarjan ensimmäinen osa. Karjalaisen kylän henkilöt veivät mennessään. Mummoni oli Karjalan evakkoja ja eli lapsuuttaan samoilla vuosikymmenillä kuin kirjassa. Mummo kuoli loppusyksystä, kirjat luen loppuun.  

Punainen viiva – Ilmari Kianto
Täysin villi kortti. Lyhyt kertomus todella kovasta elämästä köyhän perheen pienessä pirtissä 1900-luvun alussa.

Maa suuri ja avara – Laila Hirvisaari
Tykkään edelleen. Karjalan murretta on ihana kuunnella ja lukija on hyvä.

Huckleberry Finnin seikkailut – Mark Twain
Vähän sellainen iltasatutyyppinen. Tässäkin on hupsu siipimies. Kyllähän se särähtää kun tummaihoisista käytetään n-sanaa ja orjia myydään miten vain ilman ihmisarvoa. Naisia ei paljoa toimijoina kirjassa näy eikä kuulu.

Hylätyt talot autiot pihat – Laila Hirvisaari
Kertomus jatkosodasta ja Viipurin taisteluista. Meni välillä ihon alle.

Missä metsä kohtaa tähdet – Glendy Vanderah
Yllättävää, vahva naishahmo ja hänen kasvamisensa äitihahmoksi ovelle ilmestyneelle mystiselle lapselle. Luontoteema on lähellä.

Tuntematon sotilas – Väino Linna
Eero Aho lukee, joten on priimaa. Pidin Linnan Pohjantähti-sarjasta ihan valtavasti ja siksi olinkin iloinen, että tämä oli vielä kuuntelematta.

Parhaimpia kirjoja tänä vuonna olivat Aivokirurgin muistelmat, Dorian Grayn muotokuva, Eläinten vallankumous ja Ylpeys ja ennakkoluulo. Monta muutakin hyvää oli, vähemmän oli noita tylsiä tai rasittavia.

Toivottavasti tämä innosti kuuntelemaan tai lukemaan edes jonkun näistä tarinoista. Olen aika tyytyväinen, että sain vuoden aikana käytyä läpi niin monta klassikkoa ja toisaalta nykyajan kirjaa. Yhden naisen kapinani jatkuu edelleen. 

Jaa tämä julkaisu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp

Lue myös:

Ulkoilutin koiriani ja aloin miettimään, miksi edelleen kirjoitan blogia. En tee tällä mitään kaupallista yhteistyötä, pois lukien yksi koulutus mistä sain pienen alennuksen, kun kirjoitin...

Tämä blogi oli ennen osoitteessa kerttuikavalko.com.

Ajatuksia työstä, opiskelusta, alanvaihdosta ja harrastuksista.

Kerttu Heinikoski

Blogia kirjoittaa 7 vuotta fysioterapeuttina toiminut ja nyt alaa vaihtava 30-vuotias nainen Pohjois-Savosta. Aloitin rakennustekniikan opinnot Savoniassa syksyllä -23.