Minulta on kysytty aika moneen otteeseen, miksi päätin hakea rakennusinsinööriksi. Fysioterapia on tietysti varmaan niin kaukana alasta kuin olla ja voi. En saa hyväksiluettua yhtään kurssia, koska opintojaksot eroavat toisistaan niin täydellisesti. Englannissa ja ruotsissakin on niin eri sanastot, että ihan suosiolla voi mennä tunneille .
Että joo, sinänsä ihan aiheellinen kysymys. Olisihan sote-alalla ollut vaikka mitä työmahdollisuuksia pienellä tai isolla lisäkouluttautumisella. Se ei silti kiinnostanut, vaan joku toinen ala veti puoleensa enemmän.
Opintolinjaa valitessani pyörittelin seuraavia kynnyskysymyksiä päässäni:
- Opintojen täytyy olla Kuopiossa tai monimuoto-opintojen sujuttava harvoin toteutuvilla lähiopinnoilla korkeintaan muutaman sadan kilometrin säteellä kotoani
- Halusin korkeakoulututkinnon, jotta voin päästä asiantuntijatason töihin
- En halua työtä, joka on pelkkää tietokoneella istumista ilman ihmiskontakteja
- Haluan olla mukana jossain konkreettisessa työssä tai tuotteen valmistuksessa, jotta näen selvästi työn lopputuloksen
- Arkipäivätyö on välttämätön
- Toiveena olisi itse päästä tekemään käsillä teoreettisen työn lisäksi
- Olisi mahtavaa, jos osan työpäivästä saisi olla ulkona
- Opiskeltavan alan tulee oikeasti kiinnostaa minua, ”ihan kiva” ei riitä
- Haluan oppia jotain aivan uutta
- Työllistymisen todennäköisyys mahdollisimman hyvä
- Hyvät etenemismahdollisuudet sekä korkeakoulututkintoa ja vastuuta vastaava palkkaus
Tässähän pelataan ihan mielikuvilla tietenkin. Kun ei ole mitään oman käden kokemusta, pitää valita tietyssä määrin sokkona. Sanonpahan vaan, että olen lukenut luultavasti aika ison osan rakennus- ja infrainsinöörien työstä kertovat jutut ja artikkelit hakukone sauhuten, eikä nekään anna kuin pienen hipaisun alan mahdollisuuksista.
Oma työni fysioterapeuttina ei ollut perhetyötä tai muuta sellaista, että kuntoutusprosessissa olisi ollut suoraan enemmän ihmisiä mukana kuin asiakas itse, pl. lapsiasiakkaat ja heidän vanhempansa. Työni keskittyi siis syvällisesti yhteen yksilöön kerrallaan. Yksilöön vaikutti tietysti hänen ympäristönsä, mutta se ei sinänsä ollut kuntoutuksen ydin.
Kun olen tehnyt tällaista työtä monta vuotta, huomaan nyt haluavani siirtyä yksilöstä ympäristöön. Haluan organisoida, toteuttaa, suunnitella ja olla vastuussa laaja-alaisemmista tehtävistä. Haluan mahdollisesti johtaa. Haluaisin saada jotain konkreettista valmiiksi. Psyykkisen kuormituksen tulee olla kevyempi kuin mitä se on tähän asti minulle ollut. Haluan olla palkansaaja yrityksessä, jossa voin tehdä yhteistyötä muiden kanssa.
Yhtenä isona motivaattorina on halu oppia rakentamisesta. Haluan ymmärtää paremmin ympäristöä, jossa me ihmiset asumme ja elämme. Minulle on alkanut tulla hiljalleen tunne, että kuljen ikään kuin laput silmillä, kun en ymmärrä asioita ja rakenteita, mitä kohtaan päivittäin vaikkapa kadulla liikkuessani. Entä, jos infra vaurioituu pahasti? Miten yhteiskunnan toiminnot turvataan sitten mahdollisimman hyvin? Miten kriiseihin varaudutaan jälleenrakentamisen puolesta? Miten rakennusalan pitää muuttua ilmastonmuutoksen edessä ja toisaalta, miten alaa voi muovata vastuullisemmaksi?
Näistä toiveiden haituvista päädyin tekniikan alalle ja rakentamiseen. Rakennetun ympäristön opintojaksot kiinnostavat ainakin tällä hetkellä kaikista eniten. Saa nähdä, onko mieli muuttunut, kun suuntautumisvaihtoehtoja aletaan valitsemaan opinnoissa.
Ensi kuussa kouluun!
