Mitä mietimme naisasiakkaideni kanssa tällä viikolla?

Otin sopivasti vapaapäivän naistenpäivän kunniaksi. Tässä kun kuumeisesti pohdiskelen omia naiseuteeni liittyviä kysymyksiä ja syön samalla pitsaa juhlalounaaksi, ajattelin kertoa muutamia anonyymeja aihepiirejä, joita olemme pyöritelleet joidenkin asiakkaitteni kanssa tällä viikolla. 

Suurin osa asiakkaistani on naisia. Näistä naisista vain osa tulee vastaanotolle lantionpohjan pulmien takia, ja se onkin vain viipale siitä kaikesta monimuotoisesta asiakasmateriaalista, joiden kanssa saan tehdä töitä: lapsista vanhuksiin, naisista miehiin ja kaikkea siltä väliltä. Vaikka vastaanotolle ei tulisikaan juuri vaikka sen virtsankarkailun takia, sivutaan aina ainakin jonkun verran seksuaalisuutta, kotioloja ja perhetilanteita. 

Tällä viikolla olen pohtinut naisasiakkaideni kanssa mm.:

– Kuinka tehdä elinympäristö sellaiseksi, että sen asettamat vaatimukset ei olisi liian rankkoja tämänhetkiseen suorituskykyyn? Miten kotona ymmärretään se, että fyysisesti ei pysty tekemään saman verran asioita, samalla tempolla ja samalla tehokkuudella mitä aikaisemmin? Annetaanko siihen työpaikalla mahdollisuus esimerkiksi tekemällä etätöitä tai osa-aikaisena? 

– Onko kotona joku auttamassa leikkauksen jälkeisinä viikkoina? Kuka vie koiran ulos kolmesti päivässä, kun ulkona on liukasta ja jalalle saa varata vain 15 kiloa?

– Millä tavalla lapsuudessa ja nuoruudessa koettu perusturvallisuuden puuttuminen tai horjuminen voi vaikuttaa tänä päivänä koettuihin selkäkipuihin tai hampaiden narskutteluun?

– Millä tavalla puoliso voi osallistua lantionpohjan kipu- ja jännitysoireiden hoitamiseen kotona?

– Kuka läheinen on auttamassa, kun parisuhde päättyy ja koko ajan vaan itkettää?

– Kuinka monta kertaa viikossa on mahdollista käydä tekemässä voimaharjoittelua, kun kotona on alle vuoden ikäinen lapsi ja puoliso on kokopäivätöissä? 

– Millä tavalla lantionpohjan kipuoireet liittyvät useita kuukausia kestävään epävarmuuden ja muutosten jaksoon työpaikalla, joka kuormittaa ja pohdituttaa myös vapaa-ajalla? 

– Kuinka hyvin keho on toipunut synnytyksen ja raskauden ajanjaksosta puoli vuotta synnytyksen jälkeen ja minkälaista liikuntaa olisi tavoitteena harrastaa?

– Millä kaikilla tavoilla kokonaisvaltainen lähestyminen esimerkiksi jännitysvatsan ja virtsankarkailun hoidossa on tärkeää niin teini- kuin keski-ikäisellä? Mitä muita hoitotahoja olisi hyvä harkita fysioterapian lisäksi?

– Millä tavalla pitkäaikainen raajan kiputila vaikuttaa tasapainoon ja kehon hahmotukseen?

– Miten helposti kehon erilaiset kiputilat leimataan omassa mielessä pelkästään omasta toiminnasta johtuvaksi, kun kyseessä saattaakin olla perussairauden osittain aiheuttama väsymys ja uupumus?

– Millä tavoin pitkään kestänyt puolison väkivaltainen käyttäytyminen liittyy kuntoutumisprosessiin?

On sanomattakin selvää, että tässä työssä kuulee kohtaloita ääripäistä toiseen. Siinä on etuoikeutettu olo olla seuraamassa sivusta, miten näistä haasteista selvitään ja keksitään keinot, tarpeen tullen yhdessä. Lähtötilanteet ja sitoutumismahdollisuudet vaihtelevat loputtoman paljon. Milloin iloitaan ja jännitetään yhdessä yllätysraskautumista tilanteessa, jossa lapsen saamisen todennäköisyys näytti jo melko pieneltä vuosienkin odotusten jälkeen. Milloin käydään läpi keskenmenon aiheuttamaa loputonta surua ja tyhjyyttä ja pohditaan, miten seuraavaksi tästä jatketaan. Nähdä sivusta, milloin asiakas alkaa raivaamaan omalle hyvinvoinnilleen tilaa kiireiseen arkeen ja palaa mieluisen harrastuksen pariin, ja mikä parasta: saa itse olla mukana kannustamassa ja antamassa hänelle siihen keinoja. Huomata, miten mielenterveyskuntoutuja oppii pala palalta asioita kehostaan ja saa onnistumisen kokemuksia. Kuulla tarina, miten rintojen korjausleikkaus ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, ja siitä muistuttavat arvet saavat joka kerta palan kurkkuun. Tästä huolimatta asia ollaan valmis kohtaamaan ja käsittelemään omalla aikataululla. 

Melkoisia voimanaisia siis. 

Toki myös voimamiehiäkin olen tällä viikolla tavannut, eikä kaikki aihepiirit ole lainkaan erilaisia heidänkään kanssaan. 

Tänään omistan kuitenkin tämän kaikille meille naisille. Kaikilla on oikeus nauttia kehostaan ja tuntea sen voimistuvan. Kaikilla on oikeus kertoa, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Jos et tiedä miten sen tekisi, voidaan miettiä yhdessä.

Jaa tämä julkaisu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp

Lue myös:

Tekstin väleihin on laitettu kysymyksiä, joita olen pohtinut yhdessä naisasiakkaideni kanssa viimeisen viikon aikana. On siihen muutama muukin kysymys mahtunut, mutta mennään näillä. Naistenpäivä! Se...

Tämä blogi oli ennen osoitteessa kerttuikavalko.com.

Ajatuksia työstä, opiskelusta, alanvaihdosta ja harrastuksista.

Kerttu Heinikoski

Blogia kirjoittaa entinen fysioterapiayrittäjä, nykyinen infrarakentamisen AMK-opiskelija.