Pikkulapsen kanssa ei ole käytössä muita ajan käsitteitä kuin tämä hetki. Hetket jakaantuvat pieniin lohkoihin, jolloin käsillä olevaan asiaan säilyy mielenkiinto. Sen jälkeen siirrytään seuraavaan. Kahta asiaa ei yleensä tehdä yhtä aikaa, ei ainakaan hyvällä menestyksellä.
Se, mitä tehdään, tehdään täysillä. Kun jossain ollaan, ei ajatella, että mitähän siellä muualla tapahtuu.
Olen viime aikoina alkanut miettiä uutisten lukemisen mielekkyyttä. Olen lukenut Savon Sanomia ja Helsingin Sanomia melkoisen monta vuotta lähes joka aamu. Nyt olen huomannut, että enää en oikeastaan jaksa.
Usein tuntuu vaikealta olla läsnä juuri tässä hetkessä. Ei ajattele mennyttä tai tulevaa, ei viestittele johonkin toisaalle toiselle ihmiselle toisesta asiasta. Vain tähän hetkeen vaikuttaminen ja siihen keskittyminen lipuu jonnekin käsien ulottumattomille. Sellainen hetki, kun havahtuu, että tässähän on hyvä eikä tarvitse yrittää nopeuttaa aikaa vaan antaa sen kulua hiljalleen.
On varmasti jonkinlainen ajatusvääristymä, että tähän maailmanaikaan tapahtuisi jotenkin epätavallisen paljon pahoja asioita. Hyviäkin tapahtuu, mutta erinäisistä syistä johtuen globaalien uhkien eskaloituminen vaikuttaa olevan millimetrien päässä jokaisella mantereella. Sekopäisiä ihmisiä on päässyt korkeimpiin kuviteltavissa oleviin positioihin ja näille sekopäille on myös jakaantunut suhteettomia määriä valtaa.
Uutiset vaikuttavat päivittäin taantuvan jonnekin vuosikymmenten taakse. Uutiset siitä, miten lukuisten eri vähemmistöjen oikeuksia poljetaan. Naisten ei anneta itse päättää oman kehonsa asioista, vaan joku keski-iän ylittänyt valkoinen äijä tekee päätöksiä Raamatun teksteihin vedoten. Presidenttiehdokkaan pyrkimys presidenttiydestä lyödään murskaksi sen takia, että hän on ollut parisuhteessa saman sukupuolen edustajan kanssa vuosikymmeniä. Yksi maailman vaikutusvaltaisimmista maista valitsee presidenttinsä eläkeiän kauan sitten ohittaneiden valkoisten miesten väliltä, kun rivissä olisi myös muita moniäänisempiä ja varmasti toimintakykyisempiä ehdokkaita.
Näiden klikkiotsikkotasoisten, mutta ihan tosielämän, uutisten jälkeen kyseenalaistan todella sen jatkuvan uutisvirran, jolle altistuminen on ollut vääjäämätöntä. Alan nyt myös kyseenalaistaa sen mantran, jota olen itselleni toistellut, että minun täytyisi olla jotenkin ”perillä” asioista seuraamalla tiiviisti uutisia. Uutispimentoon on käytännössä mahdotonta päätyä, koska onnekseni ympärillä on ihmisiä, riittävästi verkostoja ja sosiaalisia suhteita. En näe myöskään omalla kohdallani riskiä rueta etsimään tietoa mistään internetin pimeistä keskustelupalstojen syövereistä ja esimerkiksi uskoa totuudeksi jonkun trollin näkökantoja.
Pahojen ihmisten (lue = pahojen miesten) luomat uhkakuvat ja sodanjulistukset eivät ainakaan toistaiseksi, luojan kiitos, tule tarjoiltuna kotiini. Minulla on itse mahdollisuus säädellä kaikkea sitä kurjuutta, jota kovalevylleni tarjoilen. Samaan aikaan aion jatkaa kuukausittaista rahan siirtoa hyväntekeväisyyteen valitsemalleni kohteelle ja kun alan saamaan palkkaa työelämässä, lisään rahallista panostusta. Koitan muistuttaa itseäni, että hyviä asioita tapahtuu joka päivä.
Se, mihin voin vaikuttaa juuri nyt, on riittävän tasapainoisen lapsuuden tarjoaminen lapselleni, jotta hänestä kasvaisi muita kunnioittava ihminen. Voin vaikuttaa siihen, millaista oloa levitän ympärilleni. Voin vaikuttaa siihen, että pysyn itse mahdollisimman toimintakykyisenä tulevia haasteita varten. Voin vaikuttaa siihen, että opiskelen itselleni ammatin, jossa pystyn vaikuttamaan yhteiskunnan toimivuuteen omalla sektorillani.
Kaikille teille, jotka nostatte erilaisia epäkohtia esiin: onneksi te olette siellä ja puhutte niiden puolesta, joiden ääntä on vaimennettu.
