Oma työhistoriani: mainostenjakelusta asiantuntijan kautta tarjoilijaksi

Työnhaku on minulle taas ajankohtaista, kun parin viikon päästä kesätyöt loppuvat ja aloitan osa-aikaiset keikkatyöt opintojen ohella. Olen käynyt mielessäni läpi työhistoriaani, ja pureskelin sitä tekstimuotoon.

15v: mainostenjakaja

Ensimmäisessä työpaikassani tein ilmaisjakelua. Muistan miten outoa ja jännittävää oli kulkea vieraissa rappukäytävissä, varmaan välillä jännitti enemmänkin. Päädyin jakamaan lehtisiä kaikkiin mahdollisiin postiluukkuihin mitkä eivät olleet käytössä, kerroin tarvitsevani lisää jaettavaa myös niihin ja lopulta lehtiä jäi kasakaupalla yli. Montaa kuukautta en jakelua tehnyt mutta tarpeeksi, jotta sain hyvän ensimmäisen kokemuksen työntekemisestä.

16v: tallityöntekijä ja ratsastusleiriohjaaja

Koska vietin kaikki lapsuuden vapaat ja lomat tallilla, oli luonnollista tehdä myös töitä hevosten parissa. Olin tuohon mennessä ollut varmaan lähes parillakymmenellä leirillä, joten olin niin sanotusti oppinut talon tavoille. Tallityöt olivat viikonloppuaamuisin muutaman tunnin ja illalla toiset tunnit. Hevosten kanssa ei aina mennyt ihan putkeen ja sain ensimmäiset kokemukset siitä, miten töissä kaikki en aina menekään kuin haluaisi.

17v: tallityöntekijä ja ratsastusleiriohjaaja sekä kiuastehtaan kesätyöntekijä

Ensimmäisen lukiovuoden jälkeen jatkoin tallihommia sekä olin pari viikkoa kiuastehtaalla kokoamassa kiukaita. Ajelin tehtaalle skootterillani yli 10 km suuntaansa. Ne olivat hauskat kaksi viikkoa, ensimmäiset täydet työpäiväni.

18v: vastaava kioskimyyjä

Pelasin lentopalloa lukioikäisenäkin, ja seurallamme oli rantakioski. Kesätöiden saaminen oli mennyt viime tippaan, ja lopulta joukkueemme valmentaja mainitsi, että kioskiin tarvittaisiin täysi-ikäinen pääaikaiseksi myyjäksi. Kesä oli todella sateinen, monena päivänä asiakkaita kävi vain kaksi. Yritin lukea myös yo-kokeisiin hiljaisina hetkinä, mutta ei siitä mitään tullut. Muistan sekoilleeni kassanlaskun kanssa jossain vaiheessa. En ollut ennen käsitellyt töissä rahaa. Sain hieman vastuuta muiden nuorempien työntekijöiden perehdyttämisestä sekä sain kokemusta asiakaspalvelusta.

19v: lähikaupan myyjä, parkettitehtaan työntekijä sekä porrassiivooja

Lukulomalle jäädessä ajattelin hankkia jotain osa-aikatyötä. Kerrostalon, jossa asuin, vieressä oli minimaalisen pieni lähikauppa. Jonain päivänä siskoni oli kuullut ohimennen, että he tarvitsisivat työntekijää. Kävin kysymässä töitä, ja onnekseni sain paikan. Vuorot tehtiin aina yksin mikä oli aika hermostuttavaa. Kassanlaskut ja kaupan sulkemiset jännitti melko paljon, jos jotain ei osannut piti aina soittaa vapaalla oleville työntekijöille. Tästä paikasta muistan maailmani avartuneen paljon. Lähiön lähikaupassa kävi paljon huono-osaisempia ja mm. juoksukaljat tai näpistelyt eivät olleet mitenkään harvinaisia. Vastuuta oli paljon ja kaikenlaisia ihmisiä kyllä kohtasi.

Parkettitehtaalla ja porrassiivoojana olin vuokratyöfirman kautta. Tehtaalla kohtasin häiritsevää käytöstä miespuoliselta työntekijältä, minusta tuntui, että minua tarkkailtiin jostain nurkkien takaa ja huomio oli epämiellyttävää. Onneksi sitä oli vain hyvin satunnaisesti, tietysti yksikin sikailu tai huono käytös on liikaa.

Porrassiivous oli hyvin itsenäistä työtä mutta firma oli todella mukava ja työkaverit ja -ympäristö olivat rentoja. Se oli säännöllistä arkipäivätyötä. Erään taloyhtiön kellaritiloissa sain viestin, jossa kerrottiin minun päässeen opiskelemaan fysioterapiaa.

20v: siivooja

Opiskelemaan päästyäni aloitin kahden viikon päästä osa-aikaisena siivoojana. Siivosin toimistoja ja toimitiloja sekä klassisesti koulun jumppasalia viikonloppuaamuisin. Yleensä olin joka lauantai ja joskus sunnuntai muutaman tunnin töissä. Nykyään en tekisi muutaman tunnin vuoroja, mutta työuran alussa ei aina pysty valitsemaan kaikista parhainta vaihtoehtoa. Kesän olin sitten kokoaikaisena siivoojana.

21v: siivooja, hillotehtaan kesätyöntekijä, fysioterapeutin apulainen

Ensimmäisen kerran tein kolmivuorotöitä hillotehtaalla. Työpaikka oli hyvä ja olin onnekas, että pääsin sinne. Moni kaveri oli myös samassa paikassa töissä mikä oli mahtavaa. Nykyään kolmivuorotyö aiheuttaisi suunnatonta ahdistusta, mutta tuon kesän se oli pääsääntöisesti vain jännittävää.

Hetken aikaa olin myös pienen fysioterapiafirman kirjoilla apulaisena. Tein kuntoutuskäyntejä pääasiassa ikäihmisille.

22v: fysioterapeutin sijainen terveyskeskuksessa, lähikaupan myyjä, erityisliikunnan ohjaaja

Viimeisen fysioterapiaharjoitteluni jälkeen sain jäädä terveyskeskuksen palkkalistoille muutamaksi viikoksi. Olin todella tyytyväinen, että asia onnistui, ja tuo työpaikka on varmasti yksi mukavimmista työkavereiden ja ohjaajien suhteen. Suonenjoen terveyskeskusta voin suositella harjoittelupaikaksi ihan jokaiselle lähistöllä asuvalle.

Opintojen loppusuoralla tein osa-aikaisia lähikaupan myyjän töitä sekä ohjasin kaupungille erityisliikuntaryhmiä. Muistaakseni tähän aikaan aloitin myös urheiluseuran kautta ikäihmisten jumpparyhmän vetämisen viikoittain. Minulla ei ollut juuri lainkaan ryhmänohjauskokemusta, joten lähikoulun jumppasalin iloiset mummot olivat sopivan helposti lähestyttävä ensikokemus. Vaihtelin ohjelmia ihan liikaa ja ajattelin, että joka viikko pitäisi olla uusi ohjelma. Noh, aloittelijan intoa.

22 – 23v: fysioterapeutin sijainen

Kuukautta ennen valmistumistani soitin paikalliseen pieneen kivijalkafirmaan, olisiko heillä töitä tarjolla. En ikinä unohda, että neljän tunnin päästä olin jo töissä. Tuolla tavalla ei tapahdu juuri koskaan ja minulla oli ihan älytön tuuri. Lopulta jäin firmaan hieman yli vuodeksi. Sain pitkälti määritellä itse työaikojani ja suunnitella omia jumpparyhmiä, mutta pääasiassa työ oli hierontaa ilman kirjauksia. Opin tästä työkokemuksesta paljon monessa mielessä, myös siitä, millaista työtä en halua tehdä. Palkkojen maksussa oli joskus ongelmia, mutta aina ne lopulta maksettiin.

23 – 29v: fysioterapian ammatinharjoittaja

Noh, näitä vuosia tässä on varmaan puitu. Suurta intohimoa, tavoitteita, epävarmuutta, ahdistusta, riittämättömyyttä, hienoja ihmiskohtaamisia ja tutustumisia, luopuminen.

29v: huoltamokahvilatyöntekijä

Voi että, niitä ensimmäisiä työvuoroja. Kun laitoin ensimmäistä kertaa uudet työvaatteet päälle ja katsoin itseäni peilistä, tunne oli melko absurdi. Niiden vaatteiden myötä olin kuin valeasussa. Minulla oli tunne, kuin olisin piilottanut kaikki edelliset vuodet ja asiantuntijuuteni jonnekin ja menin myymään tupakkaa ja kahvia. Toki työ oli todella monipuolista ja haastavaa, ja minulla meni pitkään päästä tilanteen tasalle. Asiakaspalvelu on hyvin erilaista rauhallisessa potilastilanteessa kuin kiireisten matkailijoiden palveleminen ja työtahti oli välillä todella hektistä. Pääsin myös ensimmäistä kertaa tarjoilemaan ja tekemään keittiötöitä, mistä todella pidin. Minusta oli mukavaa päästä auttamaan työkavereita ja pystyä katsomaan tilanteita vähän laajemmalla perspektiivillä. Työvuorot olivat myös tarpeellista vastapainoa pikkuvauva-ajalle, joten taisin haalia kaikki vuorot mitä vaan sain niinä päivinä, jotka oli varattu minun työnteolleni ja puoliso oli kotona vauvan kanssa.

30v: huoltamokahvilatyöntekijä, porrassiivooja, ravintolatyöntekijä

Tämän kesän olen tehnyt porrassiivoojan töitä. Huoltamon vuorotyön epäsäännöllisyys ei sopinut minulle kokoaikaisesti, joten siivosin taas rappukäytäviä ja pesin saunoja aikaisesta aamusta lähtien. Nämä työt jatkuvat vielä pari viikkoa.

Tulevan syksyn ja opintojen alettua alan tekemään keikkalaisena töitä huoltamolla sekä eräässä ravintolassa. Pääasiallinen velvollisuuteni ja vastuuni on työnteon sijaan opiskelu ja perhe, joten ne menevät joka tapauksessa etusijalle. Tarvittaessa töihin kutsuttavana on helppo kieltäytyä vuorosta, jos se ei itselle sovi. Tuohon ravintolaan pääsin soittamalla: heillä oli työpaikkailmoitus kokoaikaiselle työntekijälle, mutta kysyin, josko satunnaiselle työntekijälle olisi tarvetta. Parin päivän pohdinnan jälkeen minulle tarjottiin ensimmäistä työvuoroa.

Kaikista työpaikoistani olen saanut ehkä kolme virallisen työpaikkailmoituksen perusteella. En edes viitsi arvailla, kuinka moneen paikkaan olen hakenut enkä saanut muuta vastausta kuin hiljaisuuden tai torjunnan. Toisaalta puhtaasti suhteillakaan en ole kaikkia paikkoja saanut, vaan ihan kysymällä töitä. Tietysti työkokemuksen ja -todistusten myötä on enemmän vipuvaraa kysyäkään, mutta tuskin kukaan selviää työurastaan kohtaamatta kieltäytymisiä tai torjumisia.

Tekstistä tuli vähän pitkä, mutta se johtuu vain onnekseni työhistoriastani. Moni työsuhde on ollut lyhyt olosuhteiden muuttumisen takia. Uskon, että erilaisten työympäristöjen ja työnantajien kohtaamisista on ollut vain etua jatkoa ajatellen. Työkavereista olen oppinut, miten tärkeää on yrittää ottaa kaikki huomioon, vaikka se ei aina onnistuisikaan. Töissä menee paljon mukavammin, kun yhteishenki on hyvä. Lisäksi ripaus hektisyyttä taitaa sopia minulle: aika menee nopeasti, kun kädet on savessa koko ajan.

Miltähän tämä lista näyttää muutaman vuoden kuluttua?

Jaa tämä julkaisu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp

Lue myös:

Tein puoli vuotta osa-aikatöitä huoltamolla fysioterapeutin töiden lopettamisen jälkeen. En kuitenkaan jatkanut siellä kokoaikaisena kesätyöntekijänä, koska minulle 2-vuorotyö oli liian raskas yhtälö 6-7 aikaan heräävän...

Tämä blogi oli ennen osoitteessa kerttuikavalko.com.

Ajatuksia työstä, opiskelusta, alanvaihdosta ja harrastuksista.

Kerttu Heinikoski

Blogia kirjoittaa 7 vuotta fysioterapeuttina toiminut ja nyt alaa vaihtava 30-vuotias nainen Pohjois-Savosta. Aloitin rakennustekniikan opinnot Savoniassa syksyllä -23.