Mainitsin viime tekstissä lantionpohjan toiminnasta ja sen merkityksestä osana synnytyksestä palautumisesta. Ajattelin nyt kertoa tyypillisiä tutkimuksia, joita teen, kun asiakas tulee tarkastukseen synnytyksen jälkeen. Läheskään kaikkia en tee samalla kertaa, eikä aina ole tarvettakaan.
Mutta ennen niihin siirtymistä: riippuu todella paljon aikataulusta, millaisia ns. löydöksiä on normaalia ja asiaankuuluvaa huomioida. Heti jälkitarkastuksen jälkeen (5-12 vkon kohdilla postpartum) on lähes poikkeuksetta puutoksia vaikkapa kehon voimansiirtokyvyssä verrattuna raskautta edeltäneeseen aikaan. Se ei kuitenkaan ole missään määrin merkki väärin tai puutteellisesti toimivasta kehosta. Se on normaali tilanne raskaana olemisen ja synnytyksen jälkeen.
Puheet siitä, että fysioterapiassa keskitytään vain vikojen ja virheiden löytämiseen, eivät varmasti ole pelkästään tuulesta temmattuja. Se on meidän ammattitautimme, koska useasti innokas, työtään rakastava fysioterapeuttisi on myös innokas löytämään erilaisia havaintoja, löydöksiä ja ”poikkeavuuksia”. Se, millainen ulosanti tässä vaiheessa on, on olennaista sille, mitä sinä asiakkaana muistat tilanteesta. Jos poistut huoneesta ajatellen, että menet nyt lannistuneena kertomaan kotiväelle, mitkä kaikki osat kehostasi on vinossa, mikä ei toimi ”oikein” ja millä tavalla liikut ”väärin”, on silloin tapahtunut joku kommunikaatio-ongelma, joka ei ole täysin vastuullasi.
Nykyään tiedetään koko ajan paremmin, että erilaiset poikkeavuudet ja asentovirheet eivät välttämättä aiheuta minkäänlaisia vaivoja. Ne voivat monesti olla sivulöydöksiä joilla ei ole oireeseen merkitystä. Etenkin ryhtiin liittyviin löydöksiin suhtautuisin hyvin kriittisesti, ja testaisin mielummin vaikka kehon ojennusvoimakykyä tai olkapäiden liikelaajuuksia. Ajatus täydellisesti ja optimaalisesti liikkuvasta ihmisestä on kyllä erilaisissa havaintotauluissa ja oppikirjoissa, mutta arkielämän liikkuminen on aika erilaista. Lisäksi selän luisia rakenteita tai asentoja ei pysty fysioterapian keinoin muuttamaan mutta eri asennoissa käytettävissä olevaa voimaa ja liikkuvuutta voidaan kyllä harjoittaa.
Siispä, erilaiset löydökset ja vaikeudet suorittaa jotain harjoitusta ovat normaaleita ja yleisiä. Löydökset tulee aina peilata palautumisprosessin aikatauluihin ja yksilöllisiin tekijöihin, kuten aiempaan liikuntataustaan. Pitää valita, mitä löydöksiä tai heikkouksia on tärkeintä alkaa harjoittamaan.

Tutkiminen
Ensimmäisenä osana tutkimista on tietysti haastattelu. On yksilökohtaista, meneekö siihen 5min, 10min vai 20min. Jos tuntuu, että kerrottavaa on ja ongelma, jonka takia vastaanotolle tullaan, on kauniisti sanottuna polveileva ja vaiherikas, on siihen pakko silloin käyttää aikaa. Jos ei ymmärrä tai tiedä asiakkaan lähtökohtia, on aika turhaa lähteä ampumaan sokkona erilaisia testejä ja tutkimuksia. Myös asiakkaan tavoitteen selvittäminen itse käynnillä ja pitemmällä aikavälillä on tärkeimpiä selvitettäviä asioita. Toinen haluaa palata kilpaurheiluun ja toinen haluaa jaksaa touhuta lasten kanssa kotona. Vaatimustasot ovat silloin aika erilaiset.
Seuraavana tutkin yleensä kehon isot, aktiiviset liikeradat kuten selän taivutukset. Samalla katsotaan yleensä myös vatsan muoto silmämääräisesti mahdollisen vatsanseinämän venyttymiseen (erkaumaan) viittaavan muodon havainnoimiseksi. Monet sanovat suoraan, että vatsa pömpöttää. Silloin voidaan kokeilla esimerkiksi, onko vatsaa mahdollista tiivistää ns. vetämällä napaa sisään ja millaiseksi mahan muoto silloin muuttuu.
Erilaisilla voimansiirtotesteillä kokeillaan tarvittaessa lisäksi, miten vatsanseinämä käyttäytyy esim. vastustetuissa selän ojennuksessa, keskivartalon kierroissa tai rutistuksissa. Myös voimatasoja voidaan arvioida karkeasti.
Yleinen löydös synnyttäneillä on alaselän ja lantion asennon hahmotusvaikeudet. Kun kehon painopiste on ollut hyvin erilainen viime kuukaudet, voi aktiiviset selän liikkeet olla haasteellista löytää. Etenkin seisoma-asennossa selän notkon tai häntäluun alle viennin löytäminen tai lantion sivuttaissuunnan liikkeen tuottaminen saattaa tuottaa vaikeuksia. Kun tähän lisää koko ajan kasvavan vauvan kantamisen ja nostelun, ei ole harvinaista, että alaselkä tuntuu väsyvän.
Kukaan ei voi tietysti tietää, onko em. haasteita ollut ennen raskautta, jos et ole käynyt samalla fysioterapeutilla aikaisemmin. Kaikilla meillä on omat kehonhahmotuksemme, vanhat vaivat, epäsymmetriat ja heikkoudet. Ne vaan nousevat ehkä korostetummin esiin, kun keskivartalon tuki muuttuu kasvavan vauvan edeltä. Ne voivat kuitenkin olla asioita, joihin täytyy kiinnittää enemmän huomiota, jos tavoitteena on päästä liikkumaan tavalla, johon vaaditaan lantion voimalukituskykyä.
Seuraavassa tekstissä siirrytään palpointiin sekä erilaisiin vatsanseinämän ja lantionpohjan tarkempiin tutkimusmenetelmiin.
Kuvat: unsplash.com