Kirjojen läpikäynti jatkuu! Jatkossa en tee tällaisia koko vuoden listauksia, koska ne alkaa olla turhan pitkiä.
Vuoden 2025 kirjoissa alkaa myös olla klassikkolukupiirin kirjoja. Lukupiiriin palailen varmasti vielä myöhemmin.
Heinäkuu
Rautatie – Juhani Aho x
Klassikkolistalta valittu, jonka olisin ihan hyvin voinut lukea lukiossa osana äidinkielenkurssia. Lyhyt tarina ukosta ja akasta.
Baskervillen koira – Arthur Conan Doyle x
Sherlock Holmesin seikkailuita. Oli yllättävän hyvä, sellainen iltasatumainen.
Vanhus ja meri – Ernest Hemingway x
Tämän pienoisromaanin luin Pyhä-Häkin kansallispuiston laavussa suojassa vesisateelta heinäkuussa. Paljon kielikuvia ja syvempiä merkityksiä löytää vaikka miten paljon, jos haluaa etsiä. Lyhykäisyydessään kirja kertoo vanhuksesta, joka lähtee kalaan, mutta reissu venähtää monessa mielessä.
Monimuotoisuus – Juha Kauppinen
Tämä oli yksi vaikuttavimpia kirjoja tänä vuonna. Kyseessä on tietokirja, jossa kuvaillaan luonnon monimuotoisuuden nopeaa köyhtymistä kaikkialla maailmassa, mutta etenkin Suomessa muutamien avainlajien kautta. Kirja ei ollut liian vaikeaselkoinen vaan sitä pystyi kuuntelemaan ilman, että on biologi, ja pysymään ihan hyvin kärryillä. Lisää maailmantuskaa ihan varmasti ja pistää miettimään, miten me ihmiset voimmekin olla tällaisia kuin olemme. Mukana oli myös optimistisia tilanteen ratkaisuehdotuksia.
Läpi harmaan kiven – David Goggins
Ensikosketukseni David Gogginsiin oli Hubermanin podcastissa. En tiennyt tyypistä alun perin mitään, mutta päädyin sitten kuuntelemaan kaikki ne muutaman podcastit, missä häntä pystyi kuuntelemaan. Joe Roganiakin yritin kuunnella missä hän oli vieraana, mutta lopetin noin kahdeksan minuutin jälkeen. Ei pystynyt.
Aivan poikkeuksellisen sinnikkään tyypin tarina, joka on kohdannut vastoinkäymisiä ihan yhden ihmisen tarpeisiin. Varmasti myös fysiologinen poikkeusyksilö, mutta kyllä minua inspiroi Gogginsin kertomus. Ei ole kaikista sovinnaisinta kielenkäyttöä enkä todellakaan allekirjoita kaikkea, mutta miksi pitäisikään.
Sarasvatin hiekkaa – Risto Isomäki x
Klassikkolistalta, muuten en olisi varmasti tätä löytänyt. Ilmastonmuutoksesta ja ilmastokatastrofista kertova kuvitteellinen romaani, joka varmaan jossain skenaarioissa voisi tapahtuakin, kun tarpeeksi lämmitämme merivettä ja ilmastoa. Lukemisen arvoinen ja kiinnostava.
Enkelit ja demonit – Dan Brown
Kuuntelin Da Vinci-koodin viime kesänä, joten tämä oli sellainen takuuvarma valinta. Todella hyvä.
Elokuu
Kummisetä – Mario Puzo
Tässä olikin kohtalaisen kokoinen aukko ihan yleissivistyksessä, en ollut nähnyt edes elokuvaa. Corleonen perhe kulkee loppuelämäni raivaussahan kanssa käsi kädessä, koska kuuntelin tätä viime kesänä kaiteidenalusia raivatessani.
Seitsemän sisarta – Lucinda Riley
Myrskyn sisar – Lucinda Riley
Varjon sisar – Lucinda Riley
Helmen sisar – Lucinda Riley
Kuun sisar – Lucinda Riley
Syyskuu
Auringon sisar – Lucinda Riley
Kadonnut sisar – Lucinda Riley
Atlas – Lucinda Riley
Tässäpä olikin isoin hurahdus toistaiseksi. Olin ollut aika skeptinen alkuun, teksti oli jotenkin tönkköä ja jätin ensimmäisen osan kerran keskenkin joskus yli vuosi sitten. Ystäväni suosituksesta kokeilin uudestaan, ja huomasin kohta lukutahdin olevan 4-5 päivää per kirja kun sivuja oli kirjasta riippuen noin 700-900. Hain kirjoja parista eri kirjastosta ja heti piti olla seuraavan sisaruksen tarina valmiina. Ympäri maailmaa ja eri kulttuureissa kulkeva kirjasarja, jonka loppuratkaisu selvisi Atlas-kirjassa. Sen luinkin sitten aika nenä kiinni sivuissa.
Kuin surmaisi satakielen – Harper Lee
Tiesin jostain muusta yhteydestä, että tämä kirja olisi voinut olla sillä klassikkolistauksella, mutta ei ollut. Kuuntelin tämän, aika synkkää rasistista ajankuvaa pienen tytön näkökulmasta kerrottuna. Vuonna 1960 julkaistu, mutta varmaan aika monelta osin ajankohtaista edelleen, vaikka vähän eri muodoissaan.
Lokakuu
Itki toisenkin – Merja Mäki
Lokakuu olikin evakkotarinoiden aikaa. Tykkäsin enemmän ensimmäistä Mäen kirjasta minkä luin (Ennen lintuja), ja tämä oli jatko-osaa sille. Kirja kertoo karjalaisuuden, suomalaisuuden ja venäläisyyden ristivedossa elävästä naisesta, joka lopettaa opettajaopinnot ja jää kotikyläänsä itkijäksi.
Edessä elämän virrat – Laila Hirvisaari
Vierailla poluilla, oudoilla ovilla – Laila Hirvisaari
Kuuntelin Kannas-sarjaa viime vuonna, mutta tämän kirjan kohdalla lukija vaihtui ja oli niin huono, että lopetin sen silloin siihen. Nyt hain kirjastosta kellastuneet kappaleet ja luin. Hahmot on tosi hyvin kirjoitettu ja jotenkin tykkäsin tästä sarjasta tosi paljon.
Seitsemännen portaan enkeli – Frank MacCourt x
Synkkää. Aina vain synkkää. Tositapahtumiin perustuva kuten Papillonkin, toki tuskin ihan jokainen kirjan rivi on tapahtunut tosi elämässä. Kirja kertoo pienestä Frankista, jonka elämä ensin Yhdysvalloissa ja sitten Irlannissa on köyhyyttä, isän juopottelun katsomista ja sitä, että kananmuna on suurin juhla-ateria, mitä voi kuvitella. Tämä ei ollut mikään kevyt tai hauska kirja ja varmaan välillä toivoin, että kurjuuden kuvaaminen jo loppuisi.
Hurahtaneet – Lotta Heikkari
Kirjassa kerrottiin aikuisista liikunnan harrastajista ja siitä, mikä heitä veti juuri oman lajin pariin. Kiva ja kevyt kirja, jonka tyyppisiä lukisin mielellään enemmänkin, mutta monesti liikunta-aiheiset kirjat on elämänkertoja tai tietokirjoja.
Marraskuu
Suurin niistä on rakkaus: Kirsti Paakkasen tarina – Ulla-Maija Paavilainen
Tämän luin kahdessa päivässä. Kirsti Paakkanen oli niin inspiroiva nainen, että saatoin vaan ihmetellä hänen elämäänsä ja tekemisiään. Kirjaa oli helppo lukea, välillä se oli kirjoitettu romaanimuotoiseksi.
Tähtien antaja – Jojo Moyes
Villi kortti, kun halusin jotain, missä on onnellinen loppu. Kirjassa nuori nainen muuttaa Englannista Yhdysvaltoihin miehen perässä. Uudessa kotikaupungissa hän päätyy ratsastavaksi kirjastonhoitajaksi ja muuta mukavaa elämässä ei sitten juuri olekaan. Vahvoja naishahmoja, kirjat ovat yksi pääosista ja lopulta rakkaus voittaa. Kun haluaa kirjalta mukavaa ajanvietettä, se voisi olla vaikkapa tämä.
Nancy – Deborah Spungen x
Tositarina Nancysta, joka terrorisoi ja manipuloi perhettään, mutta oli kuitenkin vanhempiensa tyttö ja sisarustensa isosisko. Mielenterveyden diagnosointi ja hoito yskähtelee vieläkin ja rankasti, mutta tämän luettuaan voi ajatella, että ainakin jotkut asiat ovat menneet eteenpäin. Kirjan on kirjoittanut Nancyn äiti, joka aloitti kirjoittamisen sen jälkeen, kun Nancy tapettiin parikymppisenä. Klassikkolistalla.
Humiseva harju – Emily Brontë x
Kotiopettajattaren romaani – Charlotte Brontë x
Kun alkaa lukea brittiläistä 1800-luvun kirjaa, tietää, että pääsee sellaiseen yksinkertaiseen ja rauhalliseen maaseutumaisemaan, missä elämä koostuu seurustelusta ja suhteista muihin ihmisiin. Kummatkin Brontën sisarusten kirjoista olivat klassikkolistalla ja ahmaisin ne peräkkäin. Ihan huikeita tarinoita, Humiseva harju aika paljon traagisempi.
Totuus Harry Quebertin tapauksesta – Joël Dicker
Mielestäni nuoren naisen ruumiin löytyminen elokuvan, sarjan tai kirjan alussa on aina mielikuvitukseton ratkaisu ja oikeastaan olen vältellytkin varsinaisia murhamysteereitä. Tämä kirja ilmestyi kuitenkin jatkuvasti Bookbeatin näkymään, joten lopulta aloin kuunnella kirjaa Jukka Pitkäsen lukemana. Juoni vei kuitenkin mennessään ja loppuratkaisua kohti odotin kodin ja koulun välisiä bussimatkoja vaan enemmän ja enemmän.
Joulukuu
Ne, jotka ymmärtävät kauneutta – Jojo Moyes
Tämä oli taas Jojo Moyesilta sellainen takuuvarma onnellinen loppu -kirja. Jostain syystä kauheasti muuta sanottavaa ei ole. Jotkut kirjat ovat vaan sitä ajanvietettä ilman, että niitä jää sen isommin pohtimaan, mutta ei se sellaisesta kevyemmästä kirjallisuudesta tee yhtään huonompaa.
Alaska Sandersin tapaus- Joël Dicker
Aloitin heti ensimmäisen Dickerin teoksen kuuntelun jälkeen tämän. Tietysti tämäkin alkoi nuoren, kauniin ja vaaleaihoisen naisen ruumiin löytymisellä.
Baltimoren sukuhaaran trageria – Joël Dicker
Noin 40 tunnin kuuntelun jälkeen olin jo niin koukussa, että kuuntelin vielä kolmannen osan, johon kahdessa ensimmäisessä kirjassa oli monesti viitattu. Vielä yksi Dickerin kirja, Huoneen 622 arvoitus, odottaa kuuntelemistaan.
Suuri valhe vammaisuudesta – Tawast, Sofia
Olin varannut tämän jo aiemmin syksyllä, kun näin Finlandia-ehdokkaat, ja juuri palkitsemispäivänä sain kirjastosta viestin, että kirja odottelee noutamistaan. Vammaisuus on itselleni hyvin etäinen asia ja sellainen, että siitä tuntuu jotenkin hankalalta puhua. Vielä vähemmän tiedän vammaisten oikeuksista tai kokemuksista. Suuri valhe vammaisuudesta avasi vammaisen lapsen vanhemman sekä cp-vammaisen henkilön kokemuksia ja paljon laajemminkin vammaisuuteen liittyviä harhakäsityksiä ja väärinymmärryksiä. Jokainen meistä on vain onnettoman sattuman päässä vammautumisesta. Tätä suosittelisin ihan kaikille, varsinkin, jos teema tuntuu kaukaiselta.
Isäni appelsiininkukkien maasta – Irene Zidan
Tämäkin oli BookBeatin suosittelu. Omakohtaisiin kokemuksiin perustuva palestiinalaisen isän lapsen kirjoittama kirja Gazan sodasta ja Suomessa syntyneen maahanmuuttajan jälkeläisen kohtaamasta arkipäivän rasismista ja ennakkoluuloista.
Hohto – Stephen King
Jo kirjan noutaminen kirjastosta jännitti. Kauhukirjallisuus on vielä aika uusi genre minulle, enkä ollut varma, millaiselle laukalle mielikuvitukseni lähtisi. Muutamana iltana luin kirjaa ennen nukkumaanmenoa, mutta sitten päätin, että luen Hohtoa vain aamuisin ja päivällä. Nukkumaanmenoa varten lainasin sitten atomipommin kehityksestä kertovan romaanin, että ei kauhean kevyttä sekään. Stephen Kingin kirjoitustyyli oli ihan omaa luokkaansa ja jännitys kehittyi pikkuhiljaa ja huomaamatta. Kirjan pohjalta tehty elokuva on ilmeisesti hyvin erilainen ja siinä on keskitytty enemmän kauhulla mässäilyyn. Itse kirjassa Jack Torrance menetti mielenterveytensä lopullisesti viimeisen sadan sivun aikana yli 600 sivun kirjasta. Varmasti luen jatkossakin muitakin Kingin kirjoja.
Vuoden jälkipuoliskolta parhaimpia kirjoja tai kirjasarjoja olivat varmaankin Seitsemän sisarta, Monimuotoisuus, Kirsti Paakkasen elämäkerta ja Hohto. Sellaisia kädenlämpöisiä oli aika vähän, joten kirjavalintojen suhteen kävi hyvä tuuri.
Kyllähän sellainen pieni ajatus olisi, että vuonna 2025 luettujen kirjojen lista olisi hieman pitempi. Tavoitteena voisi olla 100 klassikkokirjan listalta Kurjat, Hamlet ja Kalevala. Väliin sitten jotain aika paljon kevyempää.
