Vietimme juhannuksen mökillä, kuten aika moni muukin. Mökille on vain noin 30 kilometriä matkaa, eli se on helposti kuljettavissa pyörällä. Ajelin torstaina töiden jälkeen juhannuksenviettoon ja tänään pyöräilin hieman eri reittiä takaisin kotiin. Olin aamulla aika väsynyt, koska yksivuotias ei tunne termiä yötön yö. Yö alkaa ihan samaan aikaan joka ilta ja päättyy aamulla noin tunnin haarukassa, oli arki tai pyhä. Nukuimme mökillä samalla parvella yläkerrassa, joten lapsen aamuhölinät herättivät minut kuuden jälkeen joka aamu. Mietin sitten, että jaksanko lähteä nyt pyöräilemään vai en, oli tuulista, jotenkin vilakkaa ja fiilis ei ehkä ollut kaikista levännein. Päätin kuitenkin lähteä.
Poljeskelu kulkikin sitten kuin itsestään kun en väkisin vääntänyt. Sää muuttui aurinkoiseksi ja lämpimäksi ja Kuopion kadut olivat autiot yhdeksän jälkeen sunnuntaina. Kuten tavallista, liikkuessa myös ajatukset alkoivat kulkea tavallista sutjakkaammin.
Mietin polkiessani, miten tyypillistä olisi ajatella juuri tämä hetki ja toiminta ns. kehon kurittamisena ja ruotuun palaamisena. Kun on tullut niin mahdottomasti syötyä, rasvaa siellä ja rasvaa täällä, suolaa tuolla, kyllä kunnon lenkki on nyt ihan oikein minulle kun sillä tavalla elin pellossa!
Juhannuksen syömis- ja etenkin juomistottumukset eroavat tyypillisesti ainakin jonkun verran siitä tavallisesta tiistaista tai torstaista. Onko se sitten herkuttelua, elostelua, ryypiskelyä, mässäilyä, nautiskelua, irrottelua tai mitä tahansa itse kullekin. Jollain tavalla se “juhla” eroaa siitä “arjesta” niin, että jo juhlan aikana kokee tekevänsä jotain hieman syntistä joka pitää myöhemmin sovittaa. Mieluiten asiasta huomautetaan jo sen juhlan aikana, ettei kukaan vain unohda, että nyt ollaan paheen tiellä.
Sovitukseksi kelpaa alkuviikon hiilariton, rasvaton, suolaton, sokeriton ja iloton dieetti, joka maustetaan isommalla tai pienemmällä tuskan tai ainakin epämukavuuden tuottamisella liikunnan kautta. Sitten voi taas myöhemmin ihmetellä, miksi pitääkin vetää napa niin täyteen kun on taas se “juhlan” aika.
Tällaista itsesyytöksin kuorrutettua puhetta olen kuullut työni puolesta helposti satoja tunteja. Usein se liittyi nimenomaan liikuntaan, sen puutteeseen ja epäterveellisiin uni- ja ruokailutottumuksiin. Miten monella oli tarve huomauttaa kohonneesta painosta, omasta mielestä huonoista elämäntavoista, omasta mielestä rapakunnostaan , “väärin toimivista” lihaksista / nivelistä jne. ja yleisesti oman kehon epäkelpoisuudesta. Nämä puheet on tietysti tosi inhimillisiä ja tiedän fysioterapeutin olevan luonnollinen osoite tälle, koska kuntoutuskäynnit menevät harmillisen usein jonkun ns. vian, korjattavan asian tai muun epäkohdan etsimiseksi.
Helppo kuvitella, että sellaisella itsepuhelulla viaton juhannuksenjälkeinen pyörälenkki muuttuisi matkaksi Golgatalle.
En yhtään ihmettele, että liikunta on monelle vastenmielistä, tai ainakin että sillä on hyvin negatiivissävytteinen kaiku. Liikunta on väline ruotuunpalaamisessa. Sen itseisarvo häviää. Liikunta ei ole vain liikuntaa vaan väylä kunnollisen elämän tielle.
On selvää, että sen mikä on itselle tuttua, tunnistaa myös helposti. Ai että, minä tunnistan tämän aihepiirin puheet nopeasti. Toleranssini sille on myös nykyään noin pölyhiukkasen kokoluokkaa.
Söin hyvin juhannuksena. Syön muutenkin ihan reippaankokoisia annoksia, koska haluan olla tarpeeksi energinen tekemään asioita, joista pidän. Erilainen ruoka oli ihanaa vaihtelua, ja se toimi myös erinomaisena polttoaineena keholle. Sitähän ruoka pohjimmiltaan on: polttoainetta. Kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja tunnepitoiset arvot sille on annettu meidän ihmisten toimesta, ja niitä merkityksiä annan ruualle itsekin ihan sylikaupalla.
Isot mäet oli helppo polkea reippaasti eikä kadenssi juuri hidastunut kallistuskulman lisääntyessä. Rentoutuminen, riittävä energiansaanti ja ulkoilmasta nauttiminen antoivat lievästä univelasta huolimatta sopivasti potkua keholle.
Itsensä syyttely ja rankaiseminen on äärimmäisen kuluttavaa henkilölle itselleen. Kannattaa muistaa, että et voi ikinä tietää, kuinka raskasta ja kuluttavaa se on myös ihmisille ympärillesi. Jos olet työssä, jossa kuulet tämänsävyistä puhetta ja arvelet olevasi sille syystä tai toisesta herkkä, suosittelen erittäin vahvasti työnohjausta tai muuta tapaa käsitellä tätä ominaisuutta itsessäsi. Muuten saatat joutua kohtaamaan omat henkilökohtaiset taakkasi työssäsi päivästä toiseen, kysymättä.
Sitten toki voi alkaa syyttelemään itseä siitä, miksi olet niin tyhmä, että et pysty tähänkään.
