Säästämisestä puhutaan usein ennakointina tulevaa varten. Jos pyykkikone rikkoutuu, perheenjäsen sairastuu tai joutuu hetkellisesti työttömäksi, pahimpien nivelvaiheiden yli on vaikeampi päästä, jos varautumista yllättäviin tilanteisiin ei ole tehty. Joskus menojen muutokset voi arvella tulevan etukäteen, esimerkiksi jos on ostamassa isompaa taloa tai haaveissa on saada useampi lapsi. Silloin olisi suositeltavaa ainakin miettiä läpi omat meno- ja tuloeränsä, ja tarvittaessa sopeuttaa niitä. Voi toki myös luottaa sokeasti siihen, että asiat vain järjestyvät. Ykkösten ja nollien maailmassa pelkkä positiivinen katsontakanta elämään ei kuitenkaan riitä, vaan itsensä voi löytää oikeasti vaikeasta paikasta.
Fysioterapiassa asiakkaiden suusta kuultu klassikko on se, että ns. tukiharjoittelua tai kuntouttavaa harjoittelua muistaa tehdä vasta silloin, kun jotain on jo pielessä. Johonkin sattuu, joku paikka on kireä tai on vaikeaa liikkua. Se on mielestäni täysin inhimillistä, että kaikkea tarvitse tehdä järki ja optimaalisuus edellä. Kaikkia vaivoja ei myöskään voi ennakoida eikä kivuliasta ihmistä ole tarpeen syyllistää tekemisistään.
Monipuolinen liikunta on minulle itselleni tae siitä, että fyysinen suorituskykyni ei jää esteeksi tehdä niitä asioita, joita haluaisin vuosienkin päästä tehdä. Haluan tehdä nykyistä työtäni, joka manuaalisen käsittelyn takia on ajoittain voimia vaativaa. Haluan seikkailla koirieni ja läheisteni kanssa pohjoisen erämaissa, kiivetä korkeisiin näkötorneihin ja omata sellaisen kunnon, että hetkelliset kovemmatkaan rasitukset ei uuvuta heti. Haluan olla riittävän vahva, jotta en remontin, pihahommien tai muiden omakotitalon ilojen kohdatessa väsähdä, kipeydy ja ylikuormitu kohtuuttomasti. Toisaalta taas minulla ei ole mitään tarvetta tehdä toistuvia, kovia suorituksia, kuten vaikka kilpaurheilla. Se takaa sen, että minulla on pelivaraa soveltaa tekemisiäni. Jos olisin tavoitehakuisempi, se pelivara olisi pienempi.

Säännöllinen, monipuolinen liikunta on puhdasta ennakointia tulevaa toimintakykyä varten. Keski-iän ohittaneella se alkaa olla tärkeimpiä toimia, joilla oman toimintakyvyn heikentymistä voi hidastaa. Ikääntyvällä panokset alkavat olla jo kovemmat, koska pelissä voi olla konkreettisesti käytettävissä olevien askelten määrä tai kaatumisriskin pienentäminen. Ikäihmisillä pelivara alkaa kaventua, joten jämäkkyys itselleen sopivan liikunnan harrastamisessa (lue: lyhyet kävelyt, lihaskuntoharjoittelu omalla tasolla ym.) on entistä tärkeämpää. Sopivan liikuntamuodon selvittämiseksi voi olla hyvä ajatus pyytää apua ja ohjausta.
Järkevä liikkuminen suhteutuu omiin tavoitteisiin. Jos haluaa urheilla (= ei terveysliikuntaa), pitää olla valmis myös harjoittelemaan järkevästi. Se on vastuunkantoa itselleen siitä, että ei oman kehon käytöllään hajota, vaan hallitsee. Kalliimman asunnon ostossa täytyy tiedostaa, että elämäntyylin täytyy ehkä muuttua, tai täytyy olla valmis hankkimaan jostain lisätuloja, jotta ei päädy umpikujaan haave toteutuneena käsivarsillaan.
Elämän varrella säästötavat vaihtelevat. Taapero ja lapsi laittaa hammaskeijulta saatuja kolikoita säästöpossuun ja opettelee rahankäyttöä. Nuori aikuinen saattaa säästää ASP-tilille. Keski-ikäisellä tulee ehkä ajateltua arkipäiväisiä yllättäviä menoja ja asuntolainan tai vuokran maksua. Ikääntyvän katseet kääntyvät eläkkeeseen ja mahdollisimman hyvään, siihen aikakauteen sopivaan elämään ja ajanviettoon.
Lapsi liikkuu luonnollisesti täydellisesti ja monipuolisesti, jos niitä taitoja ei viedä häneltä pois ja siihen annetaan mahdollisuus. Monipuolinen liikkuminen, leikkiminen ja pelailu lapsena lisäävät liikuntataitoja aikuisuutta ajatellen, ja silloin voidaan oppia liikunnalliset elämäntavat, jotka kantavat nuoruuteen ja aikuisuuteen saakka.

Teini-ikäisen muuttuva keho ja ulottuvuudet voivat vaatia paljon sopeutumista ja kehon hallinnan harjoittelua. Pituuskasvun venähtäessä tarvitaan ehkä enemmän voimaa, kun kehon vipuvarret kasvavat. Nuori aikuinen on suorituskykynsä huipulla, ja monissa lajeissa omat huipputulokset tehdään silloin ja niistä palautuminenkin tapahtuu huomattavasti helpommin. Ruuhkavuosissa ollessa pitkäkestoista kestävyyttä ja voimaa voi olla vähemmän aikaa harrastaa, joten jo valmiiksi jonkinlaisessa kunnossa oleminen voi pienentää kynnystä ylläpitää edes jonkinlaista harjoittelurutiinia silloin, kun resursseja on muuten vähemmän. Vaihdevuosien aikaan naisten voimaharjoittelun tarve kasvaa hormonaalisten muutosten ja lihaskadon kiihtymisen myötä. Sen omantasoisen voimaharjoittelun tarve vain kasvaa kaikilla ihmisillä, kun vuosia tulee mittariin enemmän.
Taloustaitojen ylläpidon ja hallinnan tarve tai inaktiivista elämäntyyliä vasten kamppailun tarve ei häviä koskaan länsimaalaisessa elämäntyylissä. Yhteiskunta ja markkinat on aina valmiita ottamaan käytettävissä olevan rahan, ja jos asiaan ei kiinnitä huomiota, voi rahavirrat vuotaa moneen kohteeseen ja itse seuraa asiaa pelkääjän paikalta. Nykyään on myös täysin mahdollista elää elämäänsä hyvin vaatimattomalla askelmäärällä ja vaipua liikkumattomuuteen. Aikaisempien sukupolvien fyysiset ja raskaat työt ja omavaraisuus takasivat sen, että edes jonkinlaista liikettä oli pakko tehdä, jos halusi selvitä.
Minulta kysytään monesti, kuinka paljon kuntouttavaa harjoittelua tai liikuntaa pitäisi olla. Asia kääntyy usein niin, että mikä on realistinen ajankäyttö, mitä ihmisellä on käytettävissä. Jos harppaukset ovat liian suuria, kukaan ei pysty toteuttamaan niitä. Jos aloittaa säästämisen ja laittaa heti 40 % tuloistaan sivuun, voi olla nopeasti pulassa varojensa kanssa. Jos on malttia aloittaa omasta mielestä pienemmistä asioista, voi toiminta hiljalleen kehittyä ja kasvaa. Kerta viikossa tapahtuva harjoittelu aloittelijalla voi olla todella merkittävä asia, jos sitä toteuttaa vuoden ajan ainakin siihen verrattuna, että tulee pari motivaation puuskaa ja raivokasta harjoittelua lyhyen ajan sisällä ja sitten uupuu ja on kipeä. Yksi liikeharjoitesarja päivässä kolmen kuukauden ajalta on parempi, kuin 15 liikkeen sarja parin viikon ajan joka päivä.
Pienistä asioista aloittaminen ei oikeasti ole kovin helppoa. Joissakin asioissa kaava on silti melko yksinkertainen: tee suunnitelma, pyri toimimaan sen mukaan ja anna ajan vain kulua.
Kuvat: Kerttu Ikävalko, unsplash.com