Näin rahoitan opiskelut alanvaihtajana

Rahasta puhuminen on outoa. Siitä on joillekin vaikea puhua, joistakin se tuntuu suorastaan epäkohteliaalta ja jotkut eivät tunnu muusta puhuvankaan. Silti se on välttämättömyys ihan meille kaikille. Raha ja sen puute tuottaa valtavasti ongelmia ja kärsimystä mutta eipä ne rikkaudet taida tietyn pisteen jälkeen enää hyvinvointiakaan tuottaa.

Kun mietin alanvaihtoa, mietin rahaa erityisen paljon. Ensinnäkin miten minulla on varaa opiskella ja toiseksi, millaista palkkaa oletan tulevasta ammatista saavani? Opiskeluajan lainat pitää kuitenkin maksaa pois ja tietyillä aloilla etenemismahdollisuudet ja palkan kehittyminen on huomattavasti heikompaa kuin toisilla. Kun tekee näin isoja päätöksiä, jotka vaikuttavat koko perheeseen, tulee mietittyä asioita aika realistisesti.

Opiskelupäätöksen jälkeen ajattelin saavani aikuiskoulutustukea. Se ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, koska en ollut enää yrittäjä mutta en ollut ollut palkkatyössäkään vuotta. Ensi vuoden jälkeenhän sitä ei saa enää kukaan uuden hallitusten päätösten myötä.

Kun aloitin opiskelut ensimmäisen kerran 2013, minulla oli 54 opintotukikuukautta varattuna opiskeluita varten. Koska opiskelin fysioterapeutiksi kolmessa vuodessa, jäi minulle vielä tukikuukausia noin kolmen vuoden opiskeluita varten. Insinööriksi opiskelun ohjeellinen kestoaika on neljä vuotta. Saan siis myös opintolainaa vain tuolta kolmen vuoden ajalta.

Kelan laskurista voi katsoa paljon opintotukea saisi erilaisilla elämäntilanteilla. Itse saan naimisissa olevana yhden lapsen huoltajana noin 420 euroa kuussa. Siihen jäävät yhteiskunnan tuet opiskelua varten. Lisäksi olen nostanut opintolainaa, jota on laskennallisesti 650 euroa kuussa. Toistaiseksi en ole käyttänyt koko summaa per kuukausi minään kuukautena, koska olen käynyt töissä 2–6 päivänä kuussa.

Ja kuten noin vuoden aikana korkojen nousun myötä on huomattu, on opintolaina nykyään kaikkea muuta kuin ilmaista rahaa.

Tekniikan puolella työharjoittelut ovat palkallisia, joten kesätöistä jää elämiseen rahaa. Veroprosentti hipoo näillä rahavirroilla nollaa niin kovin paljoa ei sekään rokota kesätöitä.

Tapaninpäivänä töihin mennessä mietin näitä rahoitusasioita taas hetken enemmän. Jokainen työpäivä, jonka nyt teen, on lisää vipuvartta ja säästöä sinne viimeiselle vuodelle. Todennäköisesti aion nopeuttaa opintoja ainakin jonkun verran, mutta suoraan sanottuna en aio miettiä sitä vielä. Ensimmäisen syksyn jälkeen olen oppinut ottamaan asian kerrallaan.

On ihan selvää, että perheellinen ihminen ei tee yksin päätöstä lähteä opiskelemaan. Taloudellinen vastuu on enemmän toisen harteilla enkä ota sitä mitenkään itsestäänselvyytenä. Kun on tottunut usean vuoden ajan tienaamaan omat rahansa ilman työnantajaa, olisi kynnys aika korkea jättäytyä täysin toisen elätettäväksi vielä, kun on mahdollisuus tehdä töitä.

Ja koska muutamat työvuorot kuussa vain tukevat omaa jaksamista tällä hetkellä, on tilanne aika hyvä.

Tulojen pienentyessä on pienentyneet myös menot. Esimerkiksi vakuutukset sisältyvät Insinööriliiton opiskelijajäsenyyteen parillakympillä vuodessa. En kulje koululle autolla kuin satunnaisesti vaan käytän bussia ja koulupäivinä lounas maksaa 2,95e.

Sitten se kaikki muu rahankäyttö, ns. turhan ostaminen on jäänyt itsekseen pois tässä kahden vuoden aikana. Jäin ensiksi äitiyslomalle, jonka jälkeen en ole tehnyt kuin osa-aikaista työtä, joten kulutustottumukset on hilautuneet aika maltillisiksi. Lisäksi pienen lapsen kanssa ei tee mitenkään paljoa mieli matkustella tai reissata, joten sellaisiakaan kuluja ei paljoa ole. Päivähoitomaksuja meillä ei ole, kiitos edellisen hallituksen uudistusten.

Olen perusterve, joten minulla ei mene satoja euroja kuussa rahaa lääkkeisiin tai muihin hoitokuluihin. Tämä on minusta ihan hyvä huomioida, koska sairastuminen on aika harvoin kenenkään oma valinta ja vielä harvemmin sairastaminen on ilmaista.

Jos olisin jäänyt suoraan ammatinharjoittajan palkkioilta opiskelijaksi, olisi pienempiin tuloihin totutteluun mennyt varmasti aikansa, mutta kyllä sekin olisi asettunut. Tässä hetkessä on rentouttavaa se, että henkilökohtaisia menoja on niin vähän ja laskuja tulee hyvin harvakseltaan. Yrittäjäaikoina laskuja meni automaattiveloituksella tililtä aika erilaista tahtia.

Olen arvioinut, että olen käyttänyt seitsemän fysioterapeuttivuoden aikana opiskeluihin ja kursseihin noin 10 000 – 15 000 euroa. Siihen matkakulut ja tulonmenetykset päälle.

Nyt sentään opiskelu on ihan ilmaista. Se on myös yksi syy, miksi haluan hyödyntää kaikkia mahdollisia lisä- ja tukiopetuksia koululla, jos vaan niitä on tarjolla. Maksullisen opiskelun jälkeen perspektiivi ja myös motivaatio on aika eri tasolla kuin minulla oli suoraan lukion jälkeen.

Loppujen lopuksi ei tästä ilman puolison tukea mitään tulisi. Ei tulisi mitään, jos en uskoisi, että tässä on jotain järkeä tai jos koko ajan olisi saatava matkustella tai ostettava uusia vaatteita joka vuodenaikaan.

Sitten taas ei rahakaan tuo onnea määrättömästi sen jälkeen, kun perustarpeet pystyy hoitamaan ja välillä tekemään jotain ekstraa. Tällä hetkellä hinta tuntuu siis aika halvalta.

Jaa tämä julkaisu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp

Lue myös:

Minulla on yksi taaperoikäinen lapsi, lisäksi puolisollani on alakouluikäinen lapsi, joka on meillä joka toinen viikko. Kun päätin hakea opiskelemaan, lapseni oli vähän yli puolen...

Ensimmäinen opiskelijavappu on nyt koettu. Se taisi olla ihan kaiken kaikkiaan ensimmäinen, koska en muista, että olisin ollut juhlimassa vappua ft-opintojen aikaan. Toimin KINRAn puheenjohtajan...

Tänään olisi ollut viimeinen kokonainen päivä kerrata huomiseen statiikan kokeeseen. Asioita, joita olen tehnyt sen sijasta: Tehnyt loppuun kaavoituksen kurssin tentin korvaavan kaavoitusprosessitehtävän Tehnyt vertaisarvioinnit...

Tämä blogi oli ennen osoitteessa kerttuikavalko.com.

Ajatuksia työstä, opiskelusta, alanvaihdosta ja harrastuksista.

Kerttu Heinikoski

Blogia kirjoittaa entinen fysioterapiayrittäjä, nykyinen infrarakentamisen AMK-opiskelija.