Opiskelua 10 vuotta sitten ja tänään – nämä asiat ovat muuttuneet

On tietysti vähän vaikeaa arvioida vain opiskelun erilaisuutta, kun itsekin on 10 vuotta vanhempi ja harteilla on aika paljon enemmän kokemuksia mitkä on itseä muovanneet. Oma asenne vaikuttaa niin paljon ympäristön havainnointiin, että eiköhän monesti sitä peilaa ympäristöstä vain itseään tietämättään.

Muutamia konkreettisia juttuja olen tässä jo parin kuukauden aikana huomannut, mitkä ovat täysin poikkeavia 10 vuoden takaiseen opiskeluun. Lisäksi olen tällä hetkellä eri ammattikorkeakoulussa kuin fysioterapeutiksi opiskellessani, joten sekin vaikuttaa kokemuksiin paljon.

Ihan ensimmäisenä on ilahduttanut opiskelijatapahtumien ja -bileiden määrä. Jos haluaisi, joka viikko olisi jotain. Tietysti alkoholin huurut on aika voimissaan monissa tapahtumissa, mutta ei kukaan varmasti ryyppäämään pakota. Itse odottelen tapahtumia, jotka ei kestä myöhään yöhön.

Liikuntapalveluiden tarjonta ja edullisuus on aivan toisesta maailmasta kuin aiemmissa opinnoissa. Käytännössä nimellisellä maksulla voisi käydä pari kertaa viikkoon kuntosalilla ja harrastaa hyvin monipuolisesti ryhmäliikuntaa ja osallistua eri kursseille. Jos asuisin Kuopiossa, käyttäisin Sykettä-palveluita hyvinkin aktiivisesti.

Kymmenessä vuodessa opiskelun digitaalisuus on tietysti ihan oma lukunsa. Eipä ole tarvinnut vielä ainakaan toistaiseksi kurssimateriaaleja tulostella ja kuljetella monistuspinoja repussa. Kirjoja ei tarvitse olla kyttäämässä kirjastoista ja noutaa eri kaupungeista. Tärkein opiskeluväline taitaa olla soveltuva kannettava. Toki nyt kun opiskelen tekniikan alaa, etäopiskelua helpottaa kahden näytön käyttö. Etäluentoja on huomattavasti enemmän kuin aiemmissa opinnoissa, ja se joustavuus on todella hyvä malli totaalisen läsnäolopakon tai etäopiskelun sijasta.

Sitten taas. Keskittyminen asiaan vaatii huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Kun käytössä oli pelkkä monistenippu, ei ollut käsillä samalla koko internetiä. Kännyköiden käyttö ei ollut niin intensiivistä eikä vienyt niin paljon aikaa.

Kaikki korkeakouluopiskelijat ovat luennoilla vapaaehtoisesti. Siksi jotenkin ajattelen, että jos luennolle tullaan, opetusta haluaisi seurata. Peruskoulussa luennolle piti tulla, koska se oli velvollisuus. Nyt ei tarvitse, koska hyvin harvalla kurssilla on läsnäolopakko.

Itse en osaa alkaa pelaamaan Candy crushia tai muuta vastaavaa kesken luennon, vaikka vähän tylsää olisikin.

Aiemmissa opinnoissa minkäänlaista oheistoimintaa tai hälinää ei omien muistikuvien mukaan katsottu hyvällä. Nyt tietokoneen myötä aika monta asiaa saattaa tapahtua luokassa samaan aikaan kun opettaja pitää luentoa. Häiriötekijöitä on huomattavasti enemmän, ja takuulla se tekee oppimisesta haastavampaa joillekin.

Tässä kohtaa huomaan myös itsestäni sen, että olen 10 vuotta vanhempi. En oikeastaan jaksa kuunnella muiden hölisemistä tunnilla, koska A. haluan itse keskittyä koska en osaa juuri mitään entuudestaan ja B. minusta opettajan oikeus työrauhaan on kohtalaisen itsestään selvä asia. Ihan kaikille minua nuoremmille tai varmaan vanhemmillekaan se ei ole.

Tähän mennessä tenttejä on ollut kaksi. Tentti tarkoittaa minulle asioiden opettelua ulkoa ja tentissä niiden asioiden läpikäymistä, ja tuo ajatus on ilmeisesti vanhentunut ainakin osittain.

Kumpikin tehdyistä tenteistä on ollut Moodle-tenttejä, jossa on saanut käyttää kurssin aineistoa. Siis kysymyksiin on saanut etsiä vastaukset aineistosta ??

Oppimistilanteena tentti on varmasti toimivampi monelle tällä tavalla. Lisäksi luulisin, että vastausten pitää olla syvällisempiä ja tarkempia, mutta en tiedä. Ainakin on vähemmän pänttäämistä ja enemmän tietoa siitä, mistä tiedon löytää.

Yksi erikoisuus Savoniassa on aikaisempaan kouluun verrattuna, että kampuksella on baarikahvila, jossa on anniskeluoikeudet! Vaikka en ole yhtään olutta siellä kumonnut, on aika hauska ajatus, että ryhmäprojektien edetessä tehtäviä voi tehdä viinilasi vieressä. Jokapäiväisenä sellainen tapa tuskin olisi kovin tehokas.

Yksi iso muutos itsessäni edellisiin opintoihin verrattuna on aiemmassa tekstissäkin läpikäymäni sosiaalisen jännityksen vähentyminen. Nyt kun yhteisöllisiä tapahtumia tai ryhmiä on enemmän tarjolla, tekee niihin mieli hakeutua rohkeammin. Varmaan jokainen opiskelija kokee jossain vaiheessa yksinäisyyttä, enkä ole poikkeus. Tässä vaiheessa on kuitenkin enemmän rohkeutta tehdä asialle jotain konkreettista, ja koulun tapahtumista, tukipalveluista ja vaikuttamismahdollisuuksista saa enemmän irti kuin aiemmin.

Nykyään YTHS kuuluu myös ammattikorkeakouluopiskelijoille, joten terveydenhuoltopalvelut on huomattavasti kattavammat. Toki kyllä terveydenhuollon kuormitus näkyy, odotin ensimmäistä sairaanhoitajan kartoitusaikaa 6 viikkoa ja siitä meni 3 viikkoa, että sain lääkäriajan. 9 viikon odotus lääkärille pääsyyn ei varmaan ole mikään ihme julkisellakaan puolella, mutta joka tapauksessa YTHS on kehitystä aiempaan.

Mutta kuten sanoin, ympäristö on isoilta osin vain heijastumaa itsestäni tällä hetkellä. Huomio kiinnittyy niihin asioihin, mitä sillä hetkellä itse päättää tietoisesti tai tiedostamattaan korostaa. Jostain syystä huomio keskittyy nyt paljon enemmän hyviin asioihin.

Jaa tämä julkaisu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp

Lue myös:

Minulla on yksi taaperoikäinen lapsi, lisäksi puolisollani on alakouluikäinen lapsi, joka on meillä joka toinen viikko. Kun päätin hakea opiskelemaan, lapseni oli vähän yli puolen...

Ensimmäinen opiskelijavappu on nyt koettu. Se taisi olla ihan kaiken kaikkiaan ensimmäinen, koska en muista, että olisin ollut juhlimassa vappua ft-opintojen aikaan. Toimin KINRAn puheenjohtajan...

Tänään olisi ollut viimeinen kokonainen päivä kerrata huomiseen statiikan kokeeseen. Asioita, joita olen tehnyt sen sijasta: Tehnyt loppuun kaavoituksen kurssin tentin korvaavan kaavoitusprosessitehtävän Tehnyt vertaisarvioinnit...

Tämä blogi oli ennen osoitteessa kerttuikavalko.com.

Ajatuksia työstä, opiskelusta, alanvaihdosta ja harrastuksista.

Kerttu Heinikoski

Blogia kirjoittaa entinen fysioterapiayrittäjä, nykyinen infrarakentamisen AMK-opiskelija.